KEIKAT / 2005

ANKKAROCK 2006, IRON MAIDEN, OZZY OSBOURNE, ANKKAROCK 2007, DREAM THEATER 2007, LIEKKI 2007, EPPU NORMAALI, MUSE 2007, RUSH, CMX,
"Jätkät totesi, että vaikkei tuo Martti osaakaan laulaa niin se on hullu tyyppi ja tarpeeksi kahjon näköinen. Niinpä sitten sain tilapäiskiinnityksen laulusolistiksi ja korostettiin sanaa 'toistaiseksi'. Sillä samalla vakanssilla mä olen bändissä vieläkin " (Martti Syrjä)
"Mää olin silloin ostanut ihan oikeat laulukamat helvetin pitkällä osarilla ... Syrjän Martti tuli sitten siihen irvistelemään hakaneulojensa kanssa, että mikä tuo oikein. Mää näytin sille, että tuossa on basso-avain ja se tarkoittaa, että siitä saa bassoa. Tästä toisesta saa yläpäätä ja tästä nappulasta saa kaikulaitteen päälle. Se katseli siinä, että mikä vitun bassoavain. Silloin mää sanoin että pysyt sitten saatanan kaukana mun kamoista, kun menet lavalle huutamaan. " (Pate Mustajärvi, Soundi 9/2006)
"..Omia suosikkejani näin basistina ovat kautta vuosien olleet ihmiset, jotka eturivistä haluavat kätellä kesken biisin, koska eivät näe mitään yhteyttä soittotoimintojen ja ilmassa kaikuvan äänen välillä. Todella taitava soittaja nimittäin laulamisen lisäksi voi myös kätellä soittaessaan." (Yrjänä kirjassa Encyclopedia Idiotica)

ANKKAROCK, VANTAA 5-6.8.2006

Ankkarokkiin oli tiedossa mahtavaa säätä ja aurinko porottikin koko viikonlopun. Lemonator aloitteli lauantaina puolen päivän aikaan kouralliselle ihmisiä. Ei bändille ollut kovin kiitollinen esiintymisaika. Pienistä vireongelmista huolimatta bändi heitti oikein hyvän keikan, vaikka "Broken Record" jäikin kuulematta. All Saintsin "Black Coffee" on minustakin ollut aina hieno biisi. Timo Rautiainen ei saanut yleisössä samanlaista vastakaikua kuin Niskalaukaus-yhtyeensä kanssa paria vuotta aiemmin. DJBB otti yleisön haltuun täysin suvereenisti. Moni muu bändi voisi ottaa oppia siitä, kuinka yleisö saadaan mukaan. Keikka oli muutenkin erittäin energinen.
Puistolavalla Sonata Arctica osoitti teknistä taituruutta. Tämän jälkeen Jone Nikula kuulutti, että Rasmus ei esiinnykään lauantaina, koska bändi oli jäänyt Fär-saarille sumun vangiksi! Tämä sai aikaa aplodit :D. Seuraavaksi Nikula kuulutti, että Amorphis esiintyy Rasmuksen tilalla. Tämä ilmoitus sai aikaan vielä isommat aplodit.. Ennen PMMP:tä Puistolavalla esiintyi Mirror Of Madness, korsolainen 5-luokkalaisten bändi, joka soitti örinämetallia. Bändi otettiin tietenkin innostuneesti vastaan. PMMP keräsi lavan eteen sitten melkoisen yleisömeren. Bändi oli tänä vuonna selvästi odotetuimpia esiintyjiä, eikä suotta. Opeth sen sijaan oli pienoinen pettymys, tai ehkä syynä oli lauantai-illan "eienääniinvastaanottavainen" olotila. Mikael Åkerfeldtin lakoniset välispiikit olivat joka tapauksessa oikein hauskoja.

Sunnuntaina Korsolavalla avasi VHB, joka heitti todella hienon setin, minulle tämä oli ainakin festivaalien kohokohta. Stemmat toimivat, kitarointi ja fiilistely kuulosti mahtavalta. Huolimatta huonosta ajankohdasta, väkeä oli jo paikalla kohtuullisesti. Rasmus oli päässyt Suomeen ja soitti sunnuntai-iltapäivänä. Esitys oli mielestäni vähän tylsä ja rutinoitunut, mutta iso fanijoukko näytti nauttivan, ja kyllähän ne kaikki biisit ovat tutuiksi tulleet. Myös SMG:n esitys oli unettava. Mielestäni bändin biisimateriaalin tasokaan ei ole kovin laaja.

Festivaalialueella ei tänä vuonna ollut mutaa, mutta pölyä oli sitäkin enemmän. Kansanvaellus urheilukenttien ja puistolavan välillä nostatti aina esitysten välissä ison pilven entisen päälle. Maija Vilkkumaa sai aikaan yleisössä vipinää, kuten PMMP edellisenä päivänä. Pienemmälle ja leppoisemmalle yleisölle soittanut Egotrippi soitti erinomaisen, kirjaimellisesti aurinkoisen keikan. Orkesterilla näytti olevan hauskaa lavalla, ja se näkyi ja kuului.


Jenkkiturneelta Suomeen saapunut Children Of Bodom päätti tämänvuotisen Ankkarockin komeasti väkevällä esityksellä. Myös lavarakennelmiin oli panostettu. Hauskinta oli lavan keskellä oleva auto, jossa oli koko keikan ajan ihmisiä sisällä. Festivaali päätettiin sitten vielä tuttuun tapaan ilotulitukseen. Niin, ja post-ankkarock jatkui Steissin pubissa, jossa soitti mainio Dead Poets Society.

IRON MAIDEN, HARTWALL AREENA 15.11.2006

Lämmittelybändinä aloittanut Trivium kuulosta paikoin kovin Metallicalta, mutta esitti kyllä energisen ja kovaäänisen keikan. Biisimateriaalin täytyy kuitenkin vielä parantua, jos bändi aikoo tosissaan pelastaa metallin, kuten on huhuttu.
Iron Maidenin lava oli armeijahenkinen uuden A MATTER OF LIFE AND DEATH - levyn teeman mukaisesti. Yleisö oli aikamoisissa fiiliksissä jo ennen keikan alkua. Dickinson ilmoitti keikan alkupuolella, että bändi soittaa uuden levyn ja lisäksi muutaman klassikon. Ja näin kävikin.
En omista uutta levyä, joten uusista biiseistä en saanut oikein kunnolla kiinni. Progressiivista tavaraa tuntuu olevan. Yleisö oli melko hyvin mukana, mutta jotenkin väkinäiseltä uuden materiaalin diggailu välillä tuntui. Yleisö riehaantui selvästi paremmin viimeisten klassikkobiisien soidessa. Itse olin aika surkeassa paikassa lavan takakulmassa. Lavalle näki kuitenkin yllättävän hyvin, tosin omituisesta kulmasta. Roudareiden touhua oli ihan hauska seurata, ja sitä kun Dickinson tuli lavan taakse kaivelemaan nenää vaikka katsojia oli muutaman metrin päässä. Omaan paikkaani soundit olivat aika puuroiset. Sooloista ja bassosta ei tahtonut saada selvää. Dickinsonin ääni on kyllä hienossa kunnossa ja mies jaksaa juosta ympäri lavaa ja innostaa yleisöä.
Lavan takaosasta nousi keikan loppupuolella panssarivaunu, josta tuli Eddie kiikaroimaan yleisöä. Armeijapukuinen Eddie tuli vielä erikseen kävelemään lavalle. Bändiä täytyy arvostaa siitä, että se soittaa pääosin vain uutta materiaalia. Näinhän ovat tehneet monet muutkin bändit viime aikoina. Satunnainen katsoja olisi kuitenkin toivonut kuulevansa hieman enemmän niitä 80-luvun klassisia biisejä.

OZZY OSBOURNE, HARTWALL AREENA 6.6.2006

Näitä lipun hintojen jatkuvaa nousua ihmetellessä eniten hämmästyttää se, että näköesteisille paikoillekin liput myydään lähes samoilla hinnoilla. 59 euroa paikasta, jossa PA-kaappi peittää näkyvyyden lavalle, on melkoista ryöstöä. Seisten näki sentäs jotenkin.
Zakk Wylden "Black Label Society" runttasi lämmittelijänä. Huonon näkyvyyden lisäksi soundi oli aivan puuroa lavan reunassa, joten aikamoista kirskuntaa tuo oli. Wylde kylläkin sylkee ilmaan näyttävästi tasaisin väliajoin.
Ozzy huudatti yleisöä jo ennen lavalle tuloaan. Aloitusbiisit "Bark At The Moon" ja "Mr. Crowley" saivat yleisön villiksi. Ozzy lauloi välillä aivan päin seiniä, mutta oikeastaan sillä ei ole väliä. Miehen karisma vain riittää saamaan yleisön villiksi ja hyvälle mielelle. Ozzy pomppikin yllättävän virkeän oloisesti, tosin epätahtiin. Jatkuvat yleisönhuudatusfraasit, kuten "Let me see your fuckin cigarette lighters", "Come on fuckers", "You're number one", "we love you" "I can't fuckin hear you", "louder!" jaksoivat huvittaa ja huudattaa yleisöä.
Keikkasetissä oli kylläkin turhan monta balladia, ja pitkä Wylden kitarasoolo oli aivan turha ja turruttava. Vaikka Wylde onkin mainio kitaristi, tilutusta tuli kyllä tarpeeksi lämmittelyn aikana. Myös Sabbathin "War Pigsin" olisi voinut jättää väliin, ja soittaa jonkun Ozzyklassikon. "Paranoid" lienee pakollinen veto aina. Puoleentoista tuntiin olisi siis toivonut mahtuvan enemmän Ozzyn klassikkotavaraa, hieman lyhyeltä tuo setti tuntui. On kyllä myönnettävä, että Ozzy jaksoi olla energinen koko keikan ajan.

ANKKAROCK, VANTAA 4-5.8.2007

Tänä vuonna Ankkarockiin tultiin vain lauantaiksi. Sää suosi tänäkin vuonna, aurinkoa riitti. Rubik aloitteli puistolavalla pienehkölle nurtsilla makaavalle yleisölle. Lupaava uusi tuttavuus, josta tulee välillä mieleen Sunny Day Real Estate. Kotiteollisuutta kannattaa saapua katsomaan jo Hynysen välispiikkien takia. Itse runttaus on tosin vähän puuduttavaa. Ja takaisin puistolavalle.. Hyväntuulinen Jonna Tervomaa auringonpaisteessa Korsossa. Tämä on nähty ennenkin. Tunnelma oli edelleen sen verran väljä, että keikkaa saattoi seurata piknik-henkisesti nurmikolta.
Zen Café tuli katsottua anniskelualueelta käsin. Bändin on kyllä nähnyt festareilla niin monta kertaa, että enää ei oikein jaksa innostua. VHB oli tänä vuonna rocklavalla, jonka takia pienelle kentälle oli pakkaantunut väkeä melko paljon. VHB veti odotetun mainiosti, kuten aina ennenkin. Bändi toimii kuitenkin ehkä paremmin klubiympyröissä kuin festareilla. Lisäksi uuden materiaalin puute aiheutti pientä "tämä on jo nähty" -tunnetta.
Hanoi Rocksin rokkikukkoilu nauratti vähän aikaa, mutta viihdytysarvo ei ole minulle sitä luokkaa, että koko keikka jaksaisi naurattaa. Hulkko veti välillä yllättävän hyvin, välillä aivan metsään. Kakkoskitaristi paikkaili huolimatonta soittoa. Monroe se jaksaa edelleen juosta pitkin lavan reunuksia..
The Soundsin tavallaan hyvin ruotsalaiselta kuulostava indiesyntikkapop voi jakaa mielipiteitä, mutta keulakuva Maja Ivarsson on mahtava. Lavaliikehdintä ja kimeä laulu toimivat. Ja ne jalat.. Vielä Ivarssoniakin sympaattisempi naisvokalisti on viimeistä kertaa Gatheringin keulalla nähty Anneke van Giersbergen. Laulaja oli yhtä hymyä, ja oli saamistaan suosionosoituksista aidosti hämillään ja onnellinen. Gathering oli hieno päätös lauantaille (ja minun osalta koko festareille), koska se liikutti selvästi enemmän kuin päivällä soittaneet artistit.
Mukava ankkarock, hyvä sää, ei tungosta, ja se kuuluisa hyvä fiilis.

DREAM THEATER, JÄÄHALLI 26.9.2007

DT:a lämmitteli tällä kertaa Symphony X, tai "SyX", kuten minua valistettiin. Jotkut olivat tulleet ihan varta vasten katsomaan lämmittelybändiä. Syxin voi niputtaa DT:n kanssa samaan genreen. Soundit vain olivat todella kumisevat. Ja ehkä minulle bändissä on liikaa kasarielementtejä.
Pääesiintyjä veti alkuun hieman Avaruusseikkailu 2001-elokuvan teemaa ja sitten aloitettiin uuden levyn pitkällä "In The Presence of Enemies I-II" möhkäleellä. Tuttuahan tämä on. Tarkkaa ja virtuoosimaista soittoa. LaBrie ei aina laulanut ihan puhtaasti, mutta silti mies on edelleen aika kova laulaja. Ja Muyngin kuusikielisen bassonsoitosta ei edelleenkään tahdo saada selvää. Orkesteri soitti biisejä koko uransa varrelta alkaen levystä "Images And Words". LaBrie viljeli spiikeissään kovasti fuck-sanaa. Muutenkin tuntuu, kuin bändi yrittäisi välillä olla rankempi kuin todellisuudessa on.
Keikan valopilkkuja olivat varsin erilainen versio biisistä "Surrounded", ja myös "Take The Timen" alku Portnoyn laulamana herätti. Muuten yli kaksituntinen keikka oli välillä hieman puuduttavaa kuunneltavaa. Rudessin soitinvalikoimassa on kyllä mielenkiintoisia leluja. Kosketinsoittaja oli myös jotenkin hassun oloinen tullessaan kannettavan kiipparinsa kanssa tiluttamaan lavan eteen Petruccin kanssa.
Konsertti oli siis odotetunlainen. Hieman tylsä välillä, mutta tarjolla oli pitkälti sitä mitä tilattiin.

LIEKKI, TAVASTIA 6.10.2007

Liekki on juuri julkaissut pitkän ja progressiivisen "Kalliot leikkaa" albumin ja nyt uusia biisejä kuultiin livenä. En ole varma, tuliko Tavastia illan aikana loppuunmyydyksi, mutta väkeä oli paljon. Liekin live-esiintyminen oli tuttua, eli spiikit hoiti lähinnä basisti Teemu. Kitaristi ja laulaja Janne Kuusela ei ollut ihan niin ujon oloinen kuin joskus aiemmin. Bändi soitti hyvin ja ilmavasti. Varsinkin Okke Komulaisen kosketinsoittimet kuulostavat todella hienolta. Uuden levyn myötä Kuuselalle on tullut yhä enemmän kitarakuvioita, jotka hoituvat melko hyvin laulun ohessa. Liekki kuitenkin kaatuu ja nousee Kuuselan mukana. Nerokas biisintekijä ei ole huippusoittaja eikä -laulaja, ja tämä käy ilmi livenä. Kitaransoittoa ei voi moittia, vaikka pientä hapuilua välillä onkin. Kuuselan arpeggioita suosiva tyyli on kuitenkin omaperäinen ja sounditkin ovat hyvät. Laulun kanssa sen sijaan on ongelmia. Epävireisyyttä on välillä aikalailla. Laulua ei ole miksattu kovin ylös, mutta herkemmissä biiseissä laulun epävireisyys tulee esiin kiusallisen avoimesti.
Biisit ovat kuitenkin hyviä ja siten keikka oli oikein nautittava. Parhaiten irtosivat "Magio"- ja "Korppi"- levyjen biisit.

EPPU NORMAALI, TAVASTIA 10.10.2007

Eput ovat julkaisseet rouhean ja pirteän levyn "Syvään Päähän", joka on bändin paras levy 20 vuoteen! Eepot esiintyivät Tavastialla jo 30 vuotta sitten, kuten Martti totesi kiertueen ensimmäisellä, loppuunmyydyllä keikalla. Bändi tempasi yleisön mukaansa välittömästi aloittamalla reppubiisillä. Sitä seurasivat reippaalla tempolla vedetyt "Pop Pop Pop" ja "Poliisi Pamputtaa". Yleisö riehaantui, ja aiheesta.
Bändin soitannollinen linja on uuden levyn mukainen. Säröä on kitaroissa enemmän ja tempot ylempänä, ja muutenkin meno on reipasta. Esim. edellisen levyn "Ei Sankariainesta" vedettiin huomattavan reippaalla tempolla. Myös Pantsen huima soolo! Soundit olivat kaikinpuolin erinomaiset.
Pääosin bändi soitti nautittavan hyvin. Kiertueen ensimmäisellä keikalla saattoi tosin olla vaikutusta siihen, että mokia oli jonkin verran. Martin ääni ei aina ihan kestänyt ja soittimista kuului siellä täällä vääriä ääniä. Pahinta oli oikeastaan se, että Martti unohteli sanoja. "Suolaista Sadetta" biisissä tapahtunut jäätyminen oli melko nolostuttava hetki, ja sen näki myös Martin kasvoista. Pantsen (viime vuosina) melko hillittyyn soittoon on tullut uusia sävyjä. Pikkurillikin on käytössä sooloissa. Kitaristi tosin käyttää samaa juoksutuskuviota monessa biisissä, jolloin sen teho kärsii. Moinen sooloilu on kuitenkin ihan piristävää. Torvisen kitara taas on miksattu aivan liian alas, mutta niin kai se on aina ollut.
Mieleenjäävimpiä biisejä olivat aloituskappaleiden lisäksi "Jackpot" ja viimeisenä (2. encore) vedetty "Elviksen Kuolema", joka oli mahtava lopetus illalle. Kahden tunnin aikana ei pitkästymään päässyt, sen verran kovaa matskua bändin katalogissa on. Uuden levyn biisit toimivat myös erinomaisesti, varsinkin "Haistakoon Veen" tuntui olevan jo nyt yleisön keikkasuosikki. Yleisö lauloi tietenkin reippaasti mukana, mutta klubiympäristössä olisi odottanut yleisön metelöivän enemmänkin.
Kalliille lipun hinnalle tuli taatusti vastinetta bändin pienestä hapuilusta huolimatta. Eppu Normaali on kiinteä osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja toivottavasti pysyy vielä kauan näin pirteässä kunnossa.

MUSE, JÄÄHALLI 17.10.2007

Musen edellisestä keikasta oli kulunut jo neljä vuotta, ja tänä aikana bändi oli kasvanut klubibändistä stadiontason esiintyjäksi. Keikka myytiin loppuun muutamassa minuutissa. Oletan että paikalla oli paljon katsojia, jotka näkivät Musen ensimmäistä kertaa, hurmos nimittäin oli melkoinen. Tytöt kirkuivat ja yleisö kohisi biisien aikanakin välillä paljon. Varsinaista yhteislaulantaa Musen materiaalista kun on vaikea saada aikaan.
Aloitusbiisi "Take A Bow" nosti heti kylmät väreet. Ensinnäkin bändin valoshow on mahtava. Lisäksi kuvaa heijastetaan useaan paikkaan, mm. rumpukorokkeelle. Nauhoitetun kuvamateriaalin sekaan on leikattu ovelasti käsiteltyä livekuvaa, ikään kuin musiikkivideota livenä.
Bändin soundi on iso. Aiemmista keikoista poiketen, biisit soitetaan nyt uskollisemmin. Tosin uudempi materiaalin soittaminen ei enää luonnistu kolmen hengen orkesterilta. Taka-alalla pimeässä olikin kosketinsoittaja, joka ilmeisesti hoiteli ylimääräisiä osuuksia. Kuten aiemminkin, Matthew Bellamy täyttää lavan lähes yksistään. Sekä fyysisesti että soitannollisesti. Bellamyn live-soitto on rönsyilevää ja aggressiivista, mutta kokonaisuutena bändi kuulostaa siistimmältä kuin aiemmilla Suomen visiiteillä. Muutamat kikat toimivat näemmä edelleen, kuten ilmapallot ja "Feeling Good"-coverin paperisilpun heitto.
Lavalla näytti aluksi olevan flyygeli, mutta soitin osoittautukin lopuksi joksikin muuksi. Mukana oli ainakin jonkinlainen midi ja kannessa hienot nuottien sävelkorkeuksist kertovat valot.
Bändi keskittyi kahteen viimeisimpään levyyn ja varsinkin nopeampaan materiaaliin. Mielenkiinto säilyi koko ajan, olihan bändi sekä musikaalisesti että visuaalisesti näyttävä. Ei ole kovin helppoa veikata, mihin suuntaan Muse on seuraavaksi menossa, koska bändi yhdistelee rohkeasti vaikutteita eri tyyleistä. Bändille voi kuitenkin povata isoa tulevaisuutta, kaikki stadionbändin elkeet ovat olemassa.

RUSH, HARTWALL-AREENA 29.10.2007

Ihan alkuun on todettava, että kovalta Rush-diggarilta on turha odottaa kovin objektiivista kuvausta tapahtumista. Tätä on odotettu. Kyllä oli hienoa kuulla kuulutus "Hyvä yleisö, siirtykää paikoillenne, Rush aloittaa soittamisen". Ensimmäistä kertaa Suomessa!
Ja voi herrajumala sitä riemua kun Lifeson heitti 'Limelightin' alkuriffin peliin! Ei niissä housuissa vaan meinannut pysyä. Ja sitten 'Digital Man', 'Entre Nous', 'Mission' ja 'Freewill'! Aikamoista ilotulitusta Rush-fanille. Välissä tulleet uudemmat biisit eivät sävähdyttäneet ihan samalla tavalla, mutta toimivat kuitenkin paremmin kuin levyllä. Bändi piti reilun tunnin soiton jälkeen 20 minuutin tauon, jonka jälkeen aloitettiin uuden levyn avausbiisillä. Kyseisen 'Far Cry' kappaleen aikana Lifesonin vahvistimista kärähti jotain ja biisi soitettiin loppuun pelkän basson voimalla. Pienen tauon jälkeen jatkettiin taas soittoa.
Settilistasta voisi marista. Uudelta 'Snakes and Arrows' -levyltä soitettiin peräti 10 raitaa! Yleisesti parhaina levyinä pidetyt 'Permanent Waves' ja 'Moving Pictures' saivat kumpikin neljä mainintaa. Soittoaikaa kertyi joka tapauksessa kolmisen tuntia, mutta voi kun sitä olisi saanut vielä lisää.. Välissä kuultiin myös Peartin perinteinen rumpusoolo. Ilmeetön ja soitossaan virheetön mies kyllä jaksaa hämmästyttää.
Soundeistakin voisi marista. Välillä homma meni oikeastaan aikamoiseksi puuroksi. Ääni kimpoili Jumbotronista sivulle ikävästi. Lifesonin diskanttipitoinen ja kaikuinen kitara hallitsi äänimaisemaa. Leen soitosta ei harmi kyllä tahtonut välillä kuulla mitään. Korvatulpat unohtuivat kotiin, jäiköhän kuulo vastaavasti areenalle? Volyymia nimittäin oli TARPEEKSI.
Vanhoilta kaverit alkavat näyttää. Lifesonin pönäkkää olemusta korostivat vielä pillifarkut. Dinosauruslelut vahvistimien päällä ja vieressä kertovat kuitenkin kyvystä nauraa itselleen. Leekin on rypistynyt, mutta laulu raikaa edelleen korkealta ja virheettömästi. Päällä oli 'Kunnon kansalainen' -paita. Minulle ei auennut se broilerivitsi. Lavalla nimittäin oli uuneja, joissa oli broilereita. Kokki ja kana kävivät niitä välissä voitelemassa?! Nörttirockhuumoria taisivat olla myös lyhyet screeneiltä tulleet komediapätkät, jotka oli tekstitetty suomeksi.
Soundien puuroisuudesta huolimatta soitto oli ihan huikeata ja helpon näköistä. Biisit toimivat tajuttoman hyvin. Hieno konsertti kerta kaikkiaan. Elämäni parhaita.

1.Limelight
2.Digital Man
3.Entre Nous
4.Mission
5.Freewill
6.Main Monkey Business
7.The Larger Bowl
8.Secret Touch
9.Circumstances
10.Between the Wheels
11.Dreamline
väliaika
12.Far Cry
13.Workin' Them Angels
14.Armor and Sword
15.Spindrift
16.The Way the Wind Blows
17.Subdivisions
18.Natural Science
19.Witch Hunt
20.Malignant Narcissism
21.rumpusoolo
22.Hope
23.Distant Early Warning
24.The Spirit of Radio
25.Tom Sawyer
encore
26.One Little Victory
27.A Passage to Bangkok
28.YYZ


CMX, Tavastia 5.12.2007

Tavastia ei ole kovin viihtyisä paikka illanistujaisiin. Klubilla onkin istuttu monta kertaa kallista olutta litkien ja hokien "alottaisivat jo". Kun kyseessä oli itsenäisyyspäivän aatto, laskimme että orkesteri vaivautuu lauteille puolen yön maissa. Saavuimme paikalle puoli kahdentoista korvilla ja huomasimme olleemme väärässä. Ystävällinen järjestyksenvalvoja infosi orkesterin soittaneen jo puoli tuntia. Tässä vaiheessa loppuunmyydystä Tavastiasta ei oikein enää löytynyt hyvää kuuntelupaikkaa. Siksipä mitään syväanalyysiä keikasta ei tule.
Bändi soitti uuden Talvikuningas-levyn materiaalia, ja väliin heiteltiin muutamia menoon sopivia kappaleita. Progeiltahan tämä konsertti siis oli. Yhtään varsinaista CMX-hittiä ei kuultu. Ja tämähän ei minua haitannut. Jos olosuhteet ja oma ajoitus olisivat olleet paremmat, tämä olisi saattanut kivuta parhaimpien CMX-keikkojen joukkoon. Tunti CMX-orkesteria oli erittäin positiivinen yllätys, varsinkin kun viime aikoina festareilla on nähty väsynyt ja suoraan sanottuna paska orkesteri. Bändi soitti hyvin ja jopa Yrjänä lauloi ihan ok. Talvikuninkaan biisit toimivat hyvin ja paransivat mielikuvaa levystä. Erityisen hyvin toimivat "Punainen Komentaja" ja "Kaikkivaltiaan Peili". "Olkoon Täysi Sinun Maljasi" progeilussa kosketinsoittaja Martti Salminen sooloili pitkään ja maukkaasti. Myös "Sivu Paholaisen Päiväkirjasta" sopi settilistaan erinomaisesti. Encorena kuultiin "Pilvien Kuningas", joka on aina ollut suosikkejani.