THE BEATLES

The Beatlesin musiikkia varmaankin analysoitu enemmän kuin mitään muuta. Orkesteri on kiistämättä kaikkien aikojen myydyin, mutta sillä on myös ollut valtaisa taiteellinen vaikutus lähes kaikkeen pop-musiikkiin 60-luvulta eteenpäin. Levytysura oli vain 7 vuoden mittainen, ja sinä aikana bändi kulki läpi valtavan nopean kehityskaaren, näennäisen yksinkertaisesta tyttö-poika-popista vakavampaan ilmaisuun studiotyöskentelyn rajoja rikkoen, palaten viimeisinä vuosina taas juurevampaan ilmaisuun.

PLEASE PLEASE ME, 1963

George Harrison (Lead Guitar). John Lennon (Rhythm Guitar). Paul McCartney (Bass Guitar) Ringo Starr (Drums)

1.I SAW HER STANDING THERE (McCartney/Lennon 2.52) 2.MISERY (McCartney/Lennon 1.47) 3.ANNA (GO TO HIM) (Alexander 2.54) 4.CHAINS (Goffin/King 2.23) 5.BOYS (Dixon/Farrell 2.24) 6.ASK ME WHY (McCartney/Lennon 2.24) 7.PLEASE PLEASE ME (McCartney/Lennon 2.00) 8.LOVE ME DO (McCartney/Lennon 2.19) 9.P.S. I LOVE YOU (McCartney/Lennon 2.02) 10.BABY IT'S YOU (David/Williams/Bacharach 2.35) 11.DO YOU WANT TO KNOW A SECRET (McCartney/Lennon 1.56) 12.A TASTE OF HONEY (Scott/Marlow 2.01) 13.THERE'S A PLACE (McCartney/Lennon 1.49) 14.TWIST AND SHOUT (Medley/Russell 2.33)

Jo ensisinkut "Love Me Do / P.S. I Love You" ja "Please Please Me / Ask Me Why" olivat menestyksiä, ja Parlophone kaipasi nopeasti ensialbumia, jolle tulisi singleraitojen lisäksi 10 uutta raitaa. Bändi äänitti materiaalin George Martinin johdolla 10 tunnissa!
Levyllä onkin raaka soundi, joka on varmaan lähellä tuolloin jo vuosia ahkerasti keikkailleen bändin live-soundia. Sinkkuraidat erottuvat soundiltaan joukosta tukkoisempina ja pistemäisempinä. Kitararaidat kuulostavat hapuilevilta, mutta Paulin melodinen basso saa höristämään korvia. Hienot stemmalaulut toimivat jo tavaramerkkinä. Itse laulusuoritukset eivät alkuun kuulosta häikäiseviltä, mutta kuka tahansa voi kokeilla vetää näitä näennäisen yksinkertaisia kappaleita, vieläpä alkuperäisestä sävellajista. Viimeistään silloin paljastuu, kuinka kantavana voimana laulu näissä kappaleissa toimii.
Biisimateriaali ei ole kummoista, eikä covereistakaan synny mitään kovin mielenkiintoista, mutta sinkkujen A-puolet sekä Paulin "I Saw Her Standing There" ja Johnin mahtavasti huutama "Twist And Shout" erottuvat joukosta kirkkaasti. "Twist And Shout" piti äänittää viimeisenä, koska hieman kipeä John ei olisi pystynyt laulamaan sen jälkeen enää muuta!
Vaikka sanoitukset vaikuttavat naiiveilta tyttö-poika-rakkaus-tarinoilta, tarkempi kuuntelu paljastaa muuta. Jos vaikkapa kuuntelee, mistä "Please Please Me":ssä lauletaan, täytyy ihmetellä ettei näiden parikymppisten liverpoolilaisjätkien sanoituksille laitettu K-18 leimaa.
Please Please Me tuskin iskee, jos bändin alkuvaiheen pop ärsyttää. Vaikka se on Beatlesin epäolennaisimpia levyjä, suoritus 10 tunnissa hämmästyttää edelleen. Britit ostivat levyn listojen kärkeen ja beatlemania alkoi. Testaa: Twist and Shout

WITH THE BEATLES, 1963

George Harrison (Lead Guitar). John Lennon (Rhythm Guitar). Paul McCartney (Bass Guitar) Ringo Starr (Drums)

1.IT WON'T BE LONG (Lennon/McCartney 2.11) 2.ALL I'VE GOT TO DO (Lennon/McCartney 2.01)  3.ALL MY LOVING (Lennon/McCartney 2.06) 4.DON'T BOTHER ME (Harrison 2.26) 5.LITTLE CHILD (Lennon/McCartney 2.26) 6.TILL THERE WAS YOU (Wilson 2.14) 7.PLEASE MISTER POSTMAN (Dobbin-Garrett-Garman-Brianbert 2.34) 8.ROLL OVER BEETHOVEN (Berry 2.44) 9.HOLD ME TIGHT (Lennon/McCartney 2.29) 10.YOU REALLY GOT A HOLD ON ME (Robinson 3.00) 11.I WANNA BE YOUR MAN (Lennon/McCartney 1.56) 12.DEVIL IN HER HEART (Drapkin 2.25) 13.NOT A SECOND TIME (Lennon/McCartney 2.05) 14.MONEY (Bradford/Gordy 2.47)

Vain kahdeksan kuukautta Please Please Me:n julkaisun jälkeen Beatlesin toinen LP julkaistiin. Tässä välissä bändi oli jo ehtinyt julkaista kaksi hittisinkkua, "From Me To You" ja "She Loves You", josta jälkimmäisen voi jo sanoa menneen ykköseksi ympäri maailman. Sinkkuja ei tarvinnut laittaa LP-raidoiksi, vaan LP-levyt tehtiin erikseen!
With The Beatles toistaa debyytin menestykseksi osoittautunutta kaavaa: omia sävellyksen lisäksi mukaan laitettiin amerikkalaisia tyttöbändi- ja R&B-covereita. Studioaikaa oli tällä kertaa jo huomattavasti enemmän, ja se kuului mm. päällekkäisäänityksissä. Raidoilla on mukana mm. pianoa, lyömäsoittimia ja kättentaputuksia. Muutenkin soundi on aavistuksen sliipatumpi kuin raa'alla debyytillä.
Omista sävellyksistä vahvimmat raidat on laitettu sinkuiksi. Etenkin kun "I Want To Hold Your Hand"-single julkaistiin vain viikko With The Beatlesin ilmestymisen jälkeen. LP:n tunnetuin kappale on Paulin "All My Loving". Harrison taas debytoi säveltäjä "Don't Bother Me":llä. Bossanova-komppi ja mollimelodia tekevät kappaleesta hieman oudon kuuloisen, mutta kiehtovan. Levyn nopea Ringo-raita "I Wanna Be Your Man" on levyn parhaimmistoa.
Coverit on valittu paremmin kuin debyytillä. Paulin esittämä "Till There Was You" antaa ensimakua "balladipaulista". Sovituksen bongot ja akustiset kitarat osoittavat bändin ja George Martininin kehittymisestä. Levy on haluttu päättää raisusti, kuten debyytti. Mainio "Money" ei kuitenkaan yllä aivan "Twist And Shoutin" tasolle. Jonkinlaisena 60-luvun kulttuuritekona voi kai pitää amerikkalaisen mustan musiikin tuomisen suuren valkoisen yleisön tietoisuuteen. Monet mustat musiikot olivat hämmentyneitä valtavista rojalteista, joita Beatles-coverit heille toivat.
With The Beatlesillä ei ole montaakaan olennaista Beatles-kappaletta. Itse asiassa sillä on joitain bändin keskinkertaisimpia sävellyksiä. Bändin taitotaso on kuitenkin sitä luokkaa, että varsinaisia rimanalituksia ei tule. Laulusuoritukset ovat välillä häikäiseviä, ja vaikka soitto haparoi edelleen joissain kohdin, mukana on myös loisteliaita suorituksia. Ja tärkeimpänä, bändin pitkään jatkunut yhdessä soittaminen kuuluu, monia tämänkin levyn numeroita on hinkattu jo Cavern-klubilla.
Brittilistan kärjessä albumi syrjäytti Please Please Me:n ja pysyi listan kärjessä yli 5 kuukautta. Testaa: I Wanna Be Your Man

A HARD DAY'S NIGHT, 1964

1.A HARD DAY'S NIGHT 2.I SHOULD HAVE KNOWN BETTER 3.IF I FELL 4.I'M HAPPY JUST TO DANCE WITH YOU 5.AND I LOVE HER 6.TELL ME WHY 7.CAN'T BUY ME LOVE 8.ANY TIME AT ALL 9.I'LL CRY INSTEAD 10.THINGS WE SAID TODAY 11.WHEN I GET HOME 12.YOU CAN'T DO THAT 13.I'LL BE BACK Words and Music: JOHN LENNON AND PAUL McCARTNEY

Vuonna 1964 Beatlesin työtahti oli hurja. Samaan aikaan, kun bändi oli kiertueella, suunniteltiin ja kuvattiin ensimmäistä Beatles-elokuvaa. Elokuvaan piti myös saada uutta musiikkia, joka bändin piti säveltää, harjoitella ja äänittää. Ensimmäinen julkaisu näistä sessioista oli maaliskuussa julkaistu single "Can't Buy Me Love / You Can't Do That", joka oli luonnollisesti ykköshitti joka puolella. Albumi julkaistiin heinäkuussa yhdessä singlen "A Hard Day's Night / Things We Said Today" kanssa.
Soundillisesti levy eroaa kahdesta ensimmäisestä, raakasoundisemmasta levystä. Äänityksissä oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä neljä raitaa, joka mahdollisti edistyneemmän äänitystekniikan. Lisäksi levyllä on useammin äänessä akustinen, kuin sähköinen kitara. Akustista käytetään sekä komppisoittimena, että herkempään ilmaisuun balladeissa. Harrisonin hankkimaa 12-kielistä Rickenbackeria kuullaan myös ensimmäistä kertaa. Tätä soundia kopioitiin 60-luvun popissa vielä useaan kertaan.
Biisimateriaali on ensimmäistä kertaa täysin omaa, ja lisäksi taso on korkeampi kuin edellisillä levyillä. A Hard Day's Night on vahvasti Lennonin dominoiva levy. Joidenkin kappaleiden rakenteissa on rikottu perinteiset pop-rakenteet ja sointukulut, ja se tekee kappaleista omaleimaisia ja melodisesti jänniä. Sanoituksissa tuntuu myös pientä kypsymistä, mm. Bob Dylan vaikutti sanoittajana Johniin ja Pauliin. "I'll Cry Insteadilla" John purkaa jo tuntojaan ja turhautumistaan yhtäkkisestä jättisuosiosta.
Raidoista voisi mainita vielä Paulin hienon, ehkä latinovaikutteisen balladin "And I Love Her". Johnin sopivan nyrjähtänyt ja lehmänkellolla groovaava "You Can't Do That" eroaa poljennollaan muista nopeammista raidoista. Levyn päättää melodialtaan julmetun kaunis, mollin ja duurin välillä vaihteleva "I'll Be Back". Moniääninen laulu ja flamenco-vaikutteiset kitarat päättävät levyn dramaattisesti. Testaa: I'll Be Back

BEATLES FOR SALE, 1964

1.NO REPLY (Lennon/McCartney) 2.I'M A LOSER (Lennon/McCartney) 3.BABY'S IN BLACK (Lennon/McCartney) 4.ROCK AND ROLL MUSIC (Berry) 5.I'LL FOLLOW THE SUN (Lennon/McCartney) 6.MR. MOONLIGHT (Johnson) 7.KANSAS CITY/HEY-HEY-HEY-HEY (Leiber-Stoller)/(Penniman) 8.EIGHT DAYS A WEEK (Lennon/McCartney) 9.WORDS OF LOVE (Holly) 10.HONEY DON'T (Perkins) 11.EVERY LITTLE THING (Lennon/McCartney) 12.I DON'T WANT TO SPOIL THE PARTY (Lennon/McCartney) 13.WHAT YOU'RE DOING (Lennon/McCartney) 14.EVERYBODY'S TRYING TO BE MY BABY (Perkins)

Beatlesin vuosi 1964 jatkui hurjana: kiertueita, TV-esiintymisiä, ja joulumarkkinoille tähtäävän albumin säveltäminen ja äänittäminen, vaikka edellinen albumi oli julkaista vasta heinäkuussa. Lisäksi ylikuumentunut beatlemania kulutti voimia. Sessioista julkaistiin ensimmäisenä single "I Feel Fine/She's A Woman". Se ei kuitenkaan päätynyt LP-levylle, vaikka olisi albumille kirkkaasti mahtunut. Tuottaja George Martin on todennut, että bändissä alkoi tuossa vaiheessa näkyä "sotaväsymystä". Niinpä uuden levyn täyttäminen täysin omalla materiaalilla osoittautui jopa Beatlesille mahdottomaksi, ja Beatles for Salella palattiinkin formaattiin, jossa materiaalista vajaa puolet oli covereita.
Jo kannessa bändi esiintyy vakavana ja väsyneen näköisenä. Kansi kuvaa hyvin levyä, kolme ensimmäistä raitaa ovat Beatlesin mittapuulla synkkää tilitystä. Vasta Johnin varsin mukiinmenevästi laulama Chuck Berryn "Rock And Roll Music" vapauttaa hieman tunnelmaa. Tämän jälkeen rauhoitutaan Paulin tämän levyn kauniseen balladiin "I'll Follow The Sun". Paul esittelee myös harvemmin kuultua hienoa ja korkealta kulkevaa rokkiääntään covermedleyllä "Kansas City/Hey-Hey-Hey-Hey!". Sen sijaan Johnin "Mr. Moonlight" ja Ringon "Honey Don't" kuuluvat huonoimpien Beatles-äänitysten joukkoon.
Levyn tunnetuin kappale on ansaitusti tarttuva "Eight Days A Week". Harrisonin 12-kielinen kuuluu jälleen kappaleessa "What You're Doing". The Byrds breikkasi samalla soundilla noin puoli vuotta myöhemmin. Levyn soundi on akustisvoittoinen, suurin osa kompeista on akustisella soitettu. Tuotannossa on menty taas aavistuksen monipuolisempaan ja edistyneempään suuntaan.
Ellei se jo selvinnyt, Beatles for Sale on selvästi edeltäjäänsä heikompi. Ikivihreitä on poikkeuksellisen vähän, ja materiaali on hyvin epätasaista. Joulukuussa julkaistu LP ostettiin Euroopassa listojen kärkeen, Amerikoissa taas materiaali julkaistiin hieman eri muodossa. Testaa: What You're Doing

HELP!, 1965

1.HELP! 2.THE NIGHT BEFORE 3.YOU'VE GOT TO HIDE YOUR LOVE AWAY (Lennon/McCartney) 4.I NEED YOU (Harrison) 5.ANOTHER GIR 6.YOU'RE GOING TO LOSE THAT GIRL 7.TICKET TO RIDE (Lennon/McCartney) 8.ACT NATURALLY (Morrison/Russell) 9.IT'S ONLY LOVE (Lennon/McCartney) 10.YOU LIKE ME TOO MUCH (Harrison) 11.TELL ME WHAT YOU SEE 12.I'VE JUST SEEN A FACE 13.YESTERDAY (Lennon/McCartney) 14.DIZZY MISS LIZZY (Williams)

Helmikuussa 1965 alkoi Beatlesin seuraava projekti, Help!-elokuvan kuvaaminen ja siihen liittyvän musiikin säveltäminen ja äänittäminen. Ensimmäisenä sessioista julkaistiin huhtikuussa single "Ticket To Ride/Yes It Is". "Ticket To Ride" oli raskainta Beatlesia siihen mennessä, junnaava kappale vahvalla tomikompilla ja tuohon aikaan "hevillä" kitaransoitolla. Seuraava single oli kesäkuussa julkaistu "Help!/I'm Down". "Help!" oli Lennonin hätähuuto, äkkimenestys masensi, eikä pää sitä kestänyt. Musiikillisesti kappaleella yhdistyvät alkuajan Beatlesin parhaat puolet: tarttuva melodia, erittäin toimivat stemmat, muutamia nerokkaita sovituskikkoja (Harrisonin arpeggiot), ja vielä dynamiikkaa (hiljaisempi kolmas säe).
LP tuli ulos sitten elokuussa. Help!-levyn aloitus oli siihen astisista Beatles-levyistä vahvin, kolme ensimmäistä raitaa ovat klassikkomateriaalia. Paulin "The Night Before" on erittäin vahva sävellys, jota tehostavat mainiot, Beatlesille ominaiset portaattomasti nousevat ja laskevat stemmat. Johnin "You've Got To Hide Your Love Away" on täysin akustinen, ja selvästi Dylan-vaikutteinen... ja ylittää esikuvansa suoritukset. Harrison on saanut tälle levylle kaksi sävellystä, jotka ovat harmittomia pop-kappaleita. Myös covereita on kaksi, Ringon typerä countryhoilotus ja Johnin jo perinteinen "viimeinen rockpala".
Paulin "I've Just Seen A Face" on oikeastaan myös countrya, mutta se on hieno kappale pinnassa olevine akustisine kitaroineen. Sitten on tietysti vielä se "Yesterday", kaikkien aikojen soitetuin kappale maailmassa. Raidalla piti alun perin olla vain Paul akustisen kitaran kanssa, mutta tuottaja Martin sai ylipuhuttua jouset taustalle. Euroopassa tätä ilmeistä hittiä ei haluttu julkaista singlenä, koska Beatles halusi esiintyä bändinä, ja nimenomaan rock-bändinä. "Yesterday" olisi antanut bändistä aivan toisenlaista kuvaa, ja korostanut Paulia.
Loput Help!-levyn materiaalista on enemmän tai vähemmän täytettä - sitä samaa poppia, joita edeltävilläkin levyillä on kuultu. Nyt sen sijaan levyltä löytyi monta erittäin vahvaa klassikkokappaletta. Lisäksi "You've Got To Hide Your Love Away", "Ticket To Ride" ja "Yesterday", vaikka ovatkin keskenään hyvin erilaisia kappaleita, antavat viitteitä siitä, että tämä bändi ei jää junnaamaan paikoilleen.
LP:n sovitus- ja tuotantoratkaisut noudattelevat samoja linjoja kuin Beatles for Sale:lla, mutta nyt aikaa on ollut enemmän. Koskettimia on lisätty monelle raidalle, mutta ne eivät ota hallitsevaa roolia. Muuntautuminen vakavampaan ja monimuotoisempaan ilmaisuun oli kuitenkin alkanut. Testaa: The Night Before

RUBBER SOUL, 1965

1.DRIVE MY CAR 2.NORWEGIAN WOOD (This Bird Has Flown) 3.YOU WON'T SEE ME 4.NOWHERE MAN (Lennon/McCartney) 5.THINK FOR YOURSELF (Harrison) 6.THE WORD 7.MICHELLE (Lennon/McCartney) 8.WHAT GOES ON (Lennon/McCartney/Starkey) 9.GIRL 10.I'M LOOKING THROUGH YOU 11.IN MY LIFE 12.WAIT (Lennon/McCartney) 13.IF I NEEDED SOMEONE (Harrison) 14.RUN FOR YOUR LIFE (Lennon/McCartney)

Help!:n jälkeen suunniteltiin jo vuoden toista LP:tä, tietenkin joulumarkkinoille. Vaikka aikataulu oli nykymittapuulla aivan älytön, Beatlesilla oli ensimmäistä kertaa pitkää, YHTENÄISTÄ studioaikaa, peräti kuukausi. Ja heti alkoi syntymään aivan eri näköistä tulosta kuin ennen. Mikä lienee huumeiden rooli tässä kehityksessä, mutta pilveä oli polteltu reilusti jo edellisen levyn ja filmin teossa. Joka tapauksessa, Rubber Soulin jälkeen The Beatlesia ei voinut enää vähätellä turhanpäiväiseksi. Rubber Soul on valtava hyppy eteenpäin jokaisella alueella. Jo kansikuvasta lähtien.
Peräti puolet levyn kappaleista on aivan klassikkomateriaalia. Ja lopuissakin taso on korkealla. Täyteraidoilta ei kuitenkaan ole tälläkään levyllä täysin vältytty. Ringon "What Goes On" on turha renkutus, "Wait" on ylijäämää Help!:n sessioista, ja sanoiltaan mainion synkkä "Run For Your Life" olisi musiikillisesti voinut olla jollain aiemmalla levyllä. Silti bändillä oli varaa julkaista yhtä aikaa LP:n kanssa "kahden A-puolen single" "Day Tripper / We Can Work It Out". Jopa Rubber Soulille nämä molemmat helmet olisivat mahtuneet kirkkaasti.
Sävellykset, sovitukset ja sanat ovat paljon monimutkaisempia ja kehittyneempiä kuin aiemmin. Täydellisen pop-laulun etsimisen voi lopettaa, Johnin ja Paulin yhdessä tekemä "In My Life" ON täydellinen pop-laulu. "Norwegian Woodissa" kuullaan tiettävästi ensimmäistä kertaa Sitaria, Harrisonin soittamana. Intia-innostus oli alkanut. Paulin lähes täydellisen stereotyyppinen beatlesduuripop "You Won't See Me" kuultiin herran soittamana myös Olympiastadionilla. Silloin oli koko iho kananlihalla. Harrison on levyllä kahdella Lennon-McCartney tuotannosta eroavalla kappaleellaan. Georgen sävelkynä alkaa teroittua. "Think For Yourselfillä" McCartney soittaa täysin ennenkuulemattomalla soundilla, fuzz-bassolla! Todella kauniissa "Michelle":ssä on ranskalaista tunnelmaa, jotain aivan muuta kuin tähän mennessä tyypillistä Beatles-soundia. Monitahoisemmat sanoitukset ilmenevät myös poikamaisina vitseinä tai mustana huumorina. "Girl":n "tit tit tit tit" rallatus on täysin tarkoituksellista. Tuottaja George Martinille valehdeltiin että "Siinä lauletaan dit dit dit..". Lisäksi kuulostaa kuin raidalla vedettäisiin henkosia.
Bändi soittaa kerrassaan mainiosti ja innovatiivisesti. McCartneyn melodinen ja vallankumouksellinen bassotyöskentely alkaa olla huipussaan. Ringolta alkaa tulla melko maukkaita komppeja ja fillejä. Vaikka beatlet eivät olleet soittoteknisesti virtuooseja, monet sovitus- ja soundiratkaisut ovat uuraauurtavia. Myös laulu, varsinkin Beatlesille tyypilliset taustaharmoniat ja stemmat kukoistavat. Monta tämän LP:n kappaletta voisi ylisanoin analysoida vaikka kuinka pitkään..
Rubber Soul on ensimmäinen vakavasti otettavan Beatlesin levy. Vaikka se ei ole täydellinen, LP:n puolisko klassikkomateriaalia riittää oikeuttamaan täysiin pisteisiin. Testaa: In My Life
KLASSIKKO!

REVOLVER, 1966

1.TAXMAN (Harrison) 2.ELEANOR RIGBY 3.I'M ONLY SLEEPING (Lennon/McCartney) 4.LOVE YOU TO (Harrison) 5.HERE, THERE AND EVERYWHERE 6.YELLOW SUBMARINE 7.SHE SAID SHE SAID 8.GOOD DAY SUNSHINE 9.AND YOUR BIRD CAN SING 10.FOR NO ONE 11.DOCTOR ROBERT (Lennon/McCartney) 12.I WANT TO TELL YOU (Harrison) 13.GOT TO GET YOU INTO MY LIFE 14.TOMORROW NEVER KNOWS (Lennon/McCartney)

Huhtikuussa 1966 alkoivat uuden Beatles-albumin äänitykset. Single "Paperback Writer / Rain" julkaistiin kesäkuussa, ja jo siinä kuultiin aiempaan verrattuna täysin erilaista soundia ja tuotantoa. Mutta kun Revolver julkaistiin elokuussa, se taisi saada sekä asiantuntijat, että suuren yleisön haukkomaan henkeään. Vaikka Rubber Soul oli suuri hyppäys, Revolverilla bändin luovuutta ei pidätellyt enää mikään, vain taivas oli rajana.
Harrison laulaa nopealla avausraidalla "Taxman" verotuksesta kismittyneenä. Toinen kolmesta Harrison raidasta, "Love You To", on soitettu täysin intialaisilla soittimilla, ja pääosin myös intialaisten soittamana. Tämä lienee ensimmäisiä kertoja, kun intialaista musiikkia sekoitettiin länsimaiseen pop-perinteeseen tässä mittakaavassa.
Lennonin "I'm Only Sleeping" sisältää eksoottisen kuuloisen innovaation - takaperin soitetun kitarasoolon. Revolverilla kuullaan paljon särökitaraa, sekin tuolloin uusi soundi. Rubber Soulin folkahtavaan soundiin verrattuna Revolver kuulostaa sähköiseltä McCartneyn balladeista huolimatta.
Koko Beatles on tällä albumilla tulessa, mutta erityisesti McCartney, joka vahvan oman materiaalinsa lisäksi vaikutti valtavasti myös muiden tekemien kappaleiden loppuasuun. Musiikkityylien raja-aitoja rikotaan, mutta silti albumi kuulostaa kokonaisuudelta. Levyn tunnetuimpia kappaleita on "Eleanor Rigby", jossa Paulin laulun taustalla on vain jousikvartetti. Kappale julkaistiin myös "Yellow Submarine"-singlen B-puolella. "Here, There and Everywhere" ja eritoten "For No One" (jonka loistavassa käyrätorvisoolossa soittimen taitaja Alan Civil joutui McCartneyn tahdosta soittamaan nuotteja, joiden ei olisi pitänyt olla kyseiselle soittimelle mahdollisia) ovat McCartneyn koko uran parhaita balladeja. Ringon laulama lastenlaulu "Yellow Submarine" on tämän levyn ainoa kappale, jota inhoan. Ja tietenkin se on se isoin hitti.
Revolverin raidoista erityismaininnan ansaitsee levyn päättävä "Tomorrow Never Knows". Ringon hypnoottisen kompin ja samaa sointua toistavan kuvion päälle on rakennettu nauhaluuppeja ja Lennonin Leslie-kaiuttimen kautta efektoitu laulu. Psykedeelisen popin mestariteos, jonka kesto on alle 3 minuuttia!
Revolverin sanoitukset ovat vakavampia ja kypsempiä, mutta toisaalta viittauksia huumausaineisiin on paljon. Soundillisesti ja tuotannoltaan levy on vallankumouksellinen. Myöhempään musiikkiin sillä on ollut ehkä suurempi vaikutus kuin millään muulla yksittäisellä albumilla. Laulu, soitto ja sovitukset menevät nappiin joka kohdassa, ja studiossa on kikkailtu täysin ennenkuulumattomasti. McCartneyn selkeää ja melodista bassoa on vielä erikseen kehuttava. Revolver ei ole niin "pop" ja suureen yleisöön menevä kuin "Rubber Soul", mutta musiikillisesti The Beatles on levyllä parhaimmillaan. Revolver sisältää yhden musiikkihistorian parhaista 35 minuutista. Testaa: Tomorrow Never Knows
KLASSIKKO!

SGT. PEPPER'S LONELY HEARTS CLUB BAND, 1967

1.SGT. PEPPERS LONELY HEARTS CLUB BAND 2.WITH A LITTLE HELP FROM MY FRIENDS 3.LUCY IN THE SKY WITH DIAMONDS 4.GETTING BETTER 5.FIXING A HOLE 6.SHE'S LEAVING HOME 7.BEING FOR THE BENEFIT OF MR. KITE!  8.WITHIN YOU WITHOUT YOU* 9.WHEN I'M SIXTY FOUR 10.LOVELY RITA 11.GOOD MORNING GOOD MORNING 12.SGT. PEPPERS LONELY HEARTS CLUB BAND (Reprise) 13.A DAY IN THE LIFE
All songs composed by Lennon/McCartney except *Harrison

Elokuussa 1966 The Beatles teki päätöksen lopettaa keikkailun. Nyt aikaa olisi enemmän musiikin tekemiseen ja studiotouhuihin. Maailman ykkösbändi sai EMI:ltä kaikki tarvitsemansa resurssit, studioaikaa tuolloin mielettömät 129 päivää ja mm. 40 henkisen orkesterin. Helmikuussa 1967 sessioista pukattiin pihalle "kahden A-puolen" single "Strawberry Fields Forever / Penny Lane", jota ei kuitenkaan sisällytetty tulevalle albumille.
Vaikka kesäkuussa 1967 ilmestyneellä Sgt. Pepperillä on populaarimusiikin albumien joukossa nykyään erityisasema, on se pohjimmiltaan innovatiivisen Revolverin jatko-osa, jossa ideoita on vain jalostettu vielä hieman pidemmälle. Itse asiassa Revolverin biisimateriaali on jopa parempaa. Mutta Sgt. Pepperillä muoto ja konsepti ovat täydellistyneet. Studiotyöskentelyssä on jatkettu ennenkuulumatonta innovointia, ja levyllä seikkaillaan tyylilajista toiseen. Silti kokonaisuus kuulostaa yhtenäiseltä. Kappaleet on liitetty toisiinsa saumattomasti ilman taukoja, mikä myös oli uutta. McCartneyn ideasta lähtenyt teema fiktiivisestä orkesterista ylsi innovaatioihin myös LP-levyn paketoinnissa. Kannet ovat hienot, ja mukana tuli aiheeseen liittyvää krääsää - ennenkuulumatonta. Sgt. Pepperiä on hankala kategorisoida. Se ei ole varsinaisesti pop-levy, eikä rock-levykään. Sen voi laskea psykedeelisiin levyihin, mutta myös progressiivisiin levyihin. Joka tapauksessa se on ensimmäisiä "Teema-albumeita", joihin moni bändi Beatlesin jälkeen on kompastunut.
McCartney dominoi albumia, mutta albumin huippuhetket koetaan levyn päättävässä, pääosin Lennonin säveltämässä mahtavan dynaamisessa "A Day In The Lifessa". Ja vain KAKSI vuotta aiemmin Beatles-levyn päätti "Dizzy Miss Lizzy"! Ringo on saanut laulettavakseen uransa parhaan kappaeen: "With A Little Help From My Friends", vaikka tästä on myöhemmin tehty parempiakin versioita. Harrison jatkaa intialaisella musiikilla raskaassa "Within You Without Youssa".
Sanoitukset ovat vakavia, mutta toisaalta huumausaineisiin on selviä viittauksia. Muistan, että "She's Leaving Home" oli yläasteella englanninkurssilla materiaalina. Minä hehkutin kappaletta - muut eivät ymmärtäneet.
Yhteissoitosta ei voi paljon puhua, koska Sgt. Pepper on niin vahvasti studioalbumi.
Sgt. Pepper ei ole Beatlesin paras, eikä helpoin albumi. Vaikutusarvoltaan se on kuitenkin populaarimusiikin tärkeimpiä albumeita. Vuonna 1967 lähes kaikki albumiin liittyvä oli jollain tavalla uutta ja erilaista kuin koskaan aiemmin. Se on myös Beatlesin ylivoimaisesti myydyin albumi.Testaa: A Day In The Life
KLASSIKKO!

MAGICAL MYSTERY TOUR, 1967

1.MAGICAL MYSTERY TOUR 2.THE FOOL ON THE HILL 3.FLYING 4.BLUE JAY WAY 5.YOUR MOTHER SHOULD KNOW 6.I AM THE WALRUS 7.HELLO GOODBYE 8.STRAWBERRY FIELDS FOREVER 9.PENNY LANE 10.BABY YOU'RE A RICH MAN 11.ALL YOU NEED IS LOVE

TV-elokuvasta ei tarvitse paljoa mainita, se on päämäärätön sekoilu, mutta musiikki, SE on mahtavaa. Magical Mystery Tour-levystä on olemassa useita versioita, mutta CD-aikana vakiintunut versio on se, jonka "a-puolella" on soundtrack, ja "b-puolella" vuoden 1967 singlet b-puolineen. Albumi on siis sekalainen kokoelma kappaleita, eikä mietitty kokonaisuus, kuten Sgt. Pepper.
Soundtrack-puoli sisältää Beatlesille harvinaisen instrumentaaliraidan (Flying), joka on vieläpä kreditoitu koko bändille. Harrisonin "Blue Jay Way" taas on Beatlesille harvinaisen melodiaton. Mutta sumuisen kappaleen ansiot ovatkin muualla. Lennonin "I Am The Walrus" taas on Beatles-tuotannon kirkkaimpia helmiä. Sen tyylikeinoja on kopioitu monia kertoja, varsinkin kun halutaan kuulostaa erityisesti Beatlesilta. Kaikki studion antamat mahdollisuudet on käytetty hyväkseen, ja voisi sanoa, että tämä kappale edustaa Beatlesin "studiokikkailukauden" huipentumaa.
Huonoja Beatles-singlejä, onko niitä? No, ehkä muutama B-puoli, korkeintaan yksi A-puoli.. joka tapauksessa Magical Mystery Tourin B-puoli on useimmilla tuttua tavaraa, joista parhaimpana loistaa Lennonin kaunis sävellys, monimutkaisesti sovitettu ja äänitetty "Strawberry Fields Forever", jonka piti alun perin tulla Sgt. Pepperille. Maininnan arvoinen on myös "All You Need Is Love", joka sai ensiesityksensä tuolloin täysin uudessa ja edistyksellisessä formaatissa, globaalissa live tv-lähetyksessä. Se aloitti myös tuolloin uuden pop-trendin, KERTOSÄKEET!
Harva bändi saa edes kokoelmalevyllään sellaista radiosoittoa, kuin tämä levy EDELLEEN saa. Hittejä löytynee joka makuun, varsinkin kun mukana on "vakavasti otettavaa" Beatles-materiaalia, ja pisimmälle viedyt studiokokeilut. 1967 oli jälleen innovatiivinen vuosi Beatlesille. Tämän jälkeen asiat muuttuivat, musiikillinen ilmaisu palasi yksinkertaisempaan suuntaan, eikä studiota enää käytetty niin paljon "instrumenttina". Myös välit alkoivat rakoilla yhä enemmän. Magical Mystery Tour taas toimii kenen tahansa Beatlesista pitävän hyllyssä. Testaa: I Am The Walrus


THE BEATLES, 1968

DISC 1 - 1.BACK IN THE U.S.S.R. 2.DEAR PRUDENCE 3.GLASS ONION 4.OB-LA-DI, OB-LA-DA 5.WILD HONEY PIE 6.THE CONTINUING STORY OF BUNGALOW BILL 7.WHILE MY GUITAR GENTLY WEEPS 8.HAPPINESS IS A WARM GUN 9.MARTHA MY DEAR 10.I'M SO TIRED 11.BLACKBIRD 12.PIGGIES 13.ROCKY RACCOON 14.DON'T PASS ME BY 15.WHY DON'T WE DO IT IN THE ROAD 16.I WILL 17.JULIA
DISC 2 - 1.BIRTHDAY 2.YER BLUES 3.MOTHER NATURE'S SON 4.EVERYBODY'S GOT SOMETHING TO HIDE EXCEPT ME AND MY MONKEY 5.SEXY SADIE 6.HELTER SKELTER 7.LONG, LONG, LONG 8.REVOLUTION 1 9.HONEY PIE 10.SAVOY TRUFFLE 11.CRY BABY CRY 12.REVOLUTION 9 13.GOOD NIGHT

Vuoden 1968 alkupuolella Beatles ehti jo tekaista kaksi huippusingleä, "Lady Madonna" ja "Hey Jude". Uuden, marraskuussa julkaistun nimettömän tupla-lp:n ydinmateriaali syntyi Intian matkalla, joka toisaalta yhtenä tekijänä alkoi jakaa ryhmää. Kiinteänä orkesterina toimiminen on tällä levyllä mennyttä aikaa, ja välit alkoivat pahasti rakoilla. Ringo jopa lähti lätkimään, mutta saatiin houkuteltua takaisin.
Kaikki tämä kuuluu levyllä. Monet kappaleista ovat yksilösuorituksia, ja Harrison jopa toi ystävänsä Eric Claptonin soittamaan soolokitaraa. Innokkaimmat studiokokeilut on jätetty, ja tuotanto on suorempaa ja raaempaa. Silti päällekkäisäänityksiäkin on joillain raidoilla paljon. Tyylillinen kirjo on valtaisa, bändi toteuttaa itseään ilman mitään rajoja. Varsinkin McCartney kokeilee rohkeasti eri tyylilajeja. Kuulostaa siltä että kaikki bändin ideat ovat päässeet levylle. Onneksi Beatlesin tapauksessa useimmat ovat hyviä. Mutta tämän sekamelskan sekaan mahtuu myös selvää demomateriaalia, joka olisi saanut myös jäädä demoksi. Tuplalevy on petollinen formaatti - tästä materiaalista kun olisi saanut timanttisen normaali LP:n, vaikka materiaali ei olekaan kovin yhtenäistä. Myöhemmissä haastatteluissa Harrison ja Starr ovat todenneet, että ehkä levylle päästettiin materiaalia liian hövelisti. Tunnetusti itsekritiikitön McCartney taas totesi: "Shut up. It's bloody Beatles white album".
Pahin rimanalitus on sekava äänikollaasi "Revolution 9", jota Yoko Onokin oli tyrkyttämässä ja tekemässä. Toisaalta tuplalevyltä löytyy Beatles-tuotannon kirkkaimpia helmiä, mm. "Dear Prudence", "While My Guitar Gently Weeps" ja "Blackbird".
Niin, kyllähän tämä on legendaarinen "The White Album". Klassikko. Mutta rehellisyyden nimissä, kovatasoisessa Beatles-katalogissa se ei yllä kärkeen. Lähellekään. Ja levyllä on myös bändille harvinaislaatuisesti useampikin rimanalitus. Testaa: Dear Prudence, Helter Skelter


YELLOW SUBMARINE SONGTRACK, (1969)

1.YELLOW SUBMARINE 2.HEY BULLDOG 3.ELEANOR RIGBY 4.LOVE YOU TO 5.ALL TOGETHER NOW 6.LUCY IN THE SKY WITH DIAMONDS 7.THINK FOR YOURSELF 8.SGT.PEPPERS LONELY HEARTS CLUB BAND 9.WITH A LITTLE HELP FROM MY FRIENDS 10.BABY YOU'RE A RICH MAN 11.ONLY A NORTHERN SONG 12.ALL YOU NEED IS LOVE 13.WHEN I'M SIXTY FOUR 14. NOWHERE MAN 15.IT'S ALL TOO MUCH

Alkuperäinen Yellow Submarine soundtrack sisälsi A-puolella Beatles-kappaleita, joista vain 4 oli aiemmin julkaisematonta. B-puoli oli täynnä George Martinin säveltämiä elokuvateemoja sinfoniaorkesterin esittämänä. Vuonna 1999 julkaistiin tämä "Soundtrack"-versio, jossa on kaikki elokuvassa esitetyt Beatles-kappaleet. Tämä onkin cd-levynä toimivampi versio, koska ilman elokuvaa Martinin teemoissa ei ole paljon kuunneltavaa.
Tässä muodossa levy toimii vähän erilaisena Beatles-kokoelmana. Jos omistaa vain muutaman Beatles-levyn, tämä kannattaa hankkia. Jos sen sijaan omistaa jo valtaosan Beatles-katalogista, tämä lienee useimmille turha ostos. Ainoa olennainen muilta levyiltä löytymätön kappale on "Hey Bulldog", joka onkin henkilökohtaisesti yksi Beatles-suosikkejani. Testaa: Hey Bulldog


ABBEY ROAD, 1969

1.COME TOGETHER 2.SOMETHING 3.MAXWELL'S SILVER HAMMER 4.OH! DARLING 5.OCTOPUS'S GARDEN 5.I WANT YOU (She's so heavy) 6.HERE COMES THE SUN  7.BECAUSE 8.YOU NEVER GIVE ME YOUR MONEY 9.SUN KING 10.MEAN MR MUSTARD 11.POLYTHENE PAM 12.SHE CAME IN THROUGH THE BATHROOM WINDOW  13.GOLDEN SLUMBERS 14.CARRY THAT WEIGHT 15.THE END 16.HER MAJESTY  

Työstäessään uutta Get Back nimelle aiottua albumia Beatles ajautui yhä pahempiin riitoihin. Materiaalin työstö jäi kesken, vaikka pari singleä julkaistiinkin. McCartney ehdotti uuden materiaalin äänittämistä, "kuten silloin ennen". Todennäköisesti kaikki tiesivät, että Beatlesin loppu oli lähellä.
Abbey Road on paluuta suoraviivaisempaan ilmaisuun. Se on enemmän rock kuin pop. Silti äänityksissä oli mukana täysin uutta tekniikkaa, mm. uusi laite Moog, jota kuullaan usealla raidalla. Koko levyllä soitto ja laulu on upeaa, ja levyllä soittaa bändi - eivät yksilöt. Hienot triplastemmat (siis 9-ääntä raidalla) ihastuttavat eritoten "Because"- ja "Sun King"-raidoilla. Harrison heittää peliin koko uransa hienoimpia sävellyksiä: "Something" ja "Here Comes The Sun". Myös Ringo saa Harrisonin avustuksella aikaan uransa parhaan sävellyksen, vaikkakin tällä levyllä hieman heppoisen "Octopus's Gardenin". "I Want You (She's so Heavy)" on raskas ja progressiivinen - Beatlesille harvinaisella tavalla. Levyn toisen puolen täyttää lyhyistä kappaleista kasattu medley, jonka päättää riehakas "The End" sooloiloitteluineen.
Vahva materiaali, sovitukset, soitto, laulut, tuotanto - kaikki osuu tällä levyllä nappiin ikonista kansikuvaa myöden. Tämän ottaisi mielellään mukaan autiolle saarelle. Hienoa musiikkia, ja upea lopetus The Beatlesille. Testaa: I Want You (She's so heavy)
KLASSIKKO!

LET IT BE, 1970

1.TWO OF US 2.DIG A PONY 3.ACROSS THE UNIVERSE 4.I ME MINE 5.DIG IT 6.LET IT BE 7.MAGGIE MAE 8.I'VE GOT A FEELING 9.ONE AFTER 909 10.THE LONG AND WINDING ROAD 11.FOR YOU BLUE 12. GET BACK

Vuoden 1969 alussa The Beatles kokoontui uuden albumin äänityksiin. Ajatuksia oli myös levyyn liittyvästä elokuvasta, ja siksi sessioista löytyy runsaasti kuvamateriaalia. Työnimenä oli "Get Back". Kuvamateriaalista käy nopeasti ilmi, että tunnelma oli kylmä ja riitaisa. Billy Prestonin tuonti urkuihin paransi tilannetta, mutta kokonaisuutta se ei pelastanut.
Let It Be julkaistiin sen jälkeen kun The Beatlesin lakkaamisesta oli jo ilmoitettu. Nauhat olivat odottaneet vuoden, jonka jälkeen popneroksi tituleerattu Phil Spector oli päästetty niiden kimppuun. Viimeisenä Beatles-albumina julkaistu Let It Be oli todellisuudessa bändin toiseksi viimeinen albumi.
Isosta jälkituotannosta huolimatta huomaa, että materiaalin työstäminen jäi kesken. Raitojen viimeistelytasossa on eroja, ja paketti on sekava. Lisäksi Spector lisäsi osaille raidoista mahtipontisia orkesterisovituksia ja enkelikuoroja, jolloin kappaleiden alkuperäinen luonne muuttui (myöhemmin julkaistiin "Let It Be Naked", jossa kappaleet olivat alkuperäisasussaan).
Kaikesta tästä huolimatta The Beatlesin loisteliaisuus kuuluu, ja kenen tahansa muun tekemänä tämä olisi ollut täysosumalevy. Levyllä on pari ikivihreää hittiä, ja tukku erittäin vahvoja kappaleita, vaikka muutama täyteraitakin löytyy. Soitto on parhaimmillaan nerokasta, groovaavaa ja ilmavaa. Riitely ei kuulu loisteliaassa yhteislaulussa esim. raidoilla "Two Of Us" ja "I've Got A Feeling". Monella raidalla on selvää live-soiton tuntua.
Let It Be on hieno rock-levy, vaikka Beatles-katalogissa se jääkin kirkkaampien helmien jalkoihin. Testaa: I Me Mine