CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL

CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL, 1968

Doug Clifford: Drums. Stu Cook: Bass. John Fogerty: Lead Guitar&Vocals. Tom Fogerty: Rhytm Guitar.

1.I PUT A SPELL ON YOU (J.Hawkins 4:31) 2.THE WORKING MAN (J.C.Fogerty 3:02) 3.SUSIE Q (Hawkins-Lewis-Broadwater 8:36) 4.NINETY-NINE AND A HALF (Cropper-Picket 3:37) 5.GET DOWN WOMAN (J.C.Fogerty 3:07) 6.PORTERVILLE (J.C.Fogerty 2:20) 7.GLOOMY (J.C.Fogerty-T.Fogerty 3:48) 8.WALKING ON THE WATER (J.C.Fogerty 4:39)

Bändi oli ollut koossa jo melkein vuosikymmenen eri nimillä (The Blue Velvets, The Golliwogs), joissa laulajana oli toiminut lähinnä Tom Fogerty. Armeijan käynnin jälkeen John Fogertylla alkoi olla näkemys siitä, mihin suuntaan bändiä pitäisi viedä. John otti bändissä isomman roolin, nimi vaihdettiin, ja työtä ryhdyttiin tekemään määrätietoisemmin. CCR oli San Fransiscosta, eikä ollut kai koskaan käynytkään Louisianassa tai Mississippissä. Silti bändi soitti juurevaa bluesista ja R&B:sta kumpuavaa rock'n'rollia, josta oli tuleva koko Amerikan omaisuutta.
Avausraita, Screamin' Jay Hawkinsin "I Put A Spell On You" todistaa heti, että Johnin siirtyminen päälaulajaksi oli aivan oikea päätös. Vahva blueskarjunta kiinnittää heti huomion, ja Johnin soundista tulikin CCR:n tavaramerkki. Toinen tavaramerkki on sekin Johnin, murea ja ulvova kitara, joka on miksattu pintaan ja saa paljon tilaa sovituksissa.
Levyn vahvin raita on Susie Q, cover sekin, mutta grooven tuntee heti ensi tahdeista. Lyhennetystä singlestä tulikin bändin ensimmäinen hitti. Albumiversion pituus ei kuitenkaan ole perusteltua. Tähän, kuten muihinkin raitoihin, on tungettu ajan hengen mukaan psykedeliaa, ja tälle bändille se vain ei sovi. Kappaleiden pituuksia kasvattaa myös Johnin innokkuus kitarasoolojen soittamiseen. Johnin kitara ulvoo komeasti, mutta kuviot alkavat nopeasti toistamaan itseään.
Levyn tähtihetket kuullaan covereissa. Omat biisit ovat vielä sivuosassa, mutta John on selvästi taitava biisinkirjoittaja. "The Working Man" on välittömästi tunnistettava CCR-swamp-blues sanoituksiaan myöten. "Porterville" on Golliwogsin aikainen popimpi kappale. "Walk On The Water", myöskin Golliwogs-ajalta, on komea, hieman Morricone-henkinen loppubiisi, vaikka loppusoolot menevätkin tylsäksi.
Vaikka bändi soittaa hyvin, kaikesta kuulee kuka määrää tahdin. CCR on jokaisella osa-alueella täysin John Fogertyn varassa. Ja näin jälkeenpäin, CCR-soundin tunnistaa heti tästä debyyttilevystä. Testaa: Susie Q


BAYOU COUNTRY, 1969

Doug Clifford: Drums. Stu Cook: Bass. John Fogerty: Lead Guitar, Harp & Vocals. Tom Fogerty: Rhythm Guitar.

1.BORN ON THE BAYOU (5:13) 2.BOOTLEG (2:59) 3.GRAVEYARD TRAIN (8:36) 4.GOOD GOLLY MISS MOLLY (Blackwell-Marascalco 2:40) 5.PENTHOUSE PAUPER (3:38) 6.PROUD MARY (3:05) 7.KEEP ON CHOOGLIN' (7:40)
All Compositions by J.C. Fogerty, except as indicated.

Vaikka CCR:n debyytin "Susie Q" oli pieni hitti, John Fogerty oli edelleen armeijan leivissä. Jotta bändi voisi keskittyä täysin musiikin tekemiseen, sen täytyisi pystyä paljon parempaan seuraavalla levyllään. Johnilla olikin muutamia mehukkaita riffejä. Yksi näistä päätyi "Born On The Bayoun" kuljettajaksi. Levyn avaa täydellinen CCR-biisi: soundi, bändin groove, riffi, rouhea laulu ja kitarointi, ne ovat kaikki tässä. Eräs kappale taas syntyi, kun John yhdisti usean biisiaihion. Heti biisin valmistuttua John oli varma tehneensä siihenastisen uransa parhaan kappaleen. Kun John esitteli kappaleen muulle orkesterille, nämä olivat samaa mieltä, käsissä oli Iso Laulu. Koko Amerikka oli samaa mieltä. Kun single "Proud Mary/Born On The Bayou" julkaistiin 68-69 vuodenvaihteessa, se räjäytti välittömästi pankin ja soi pian joka radioasemalla pitkin maata ja pitkin palloa. Ikivihreän hitin syntyä todistivat myös nopeasti lisääntyvät cover-tulkinnat. "Proud Mary" eroaa Bayou Countryn muusta bluesimmasta materiaalista. Se on laulultaan, sovitukseltaan ja kitaroinniltaan selvästi popimpaa tavaraa, ja kaukana vaikkapa hurjasta "Good Golly Miss Molly"-tulkinnasta, jossa huomaa Johnin ottaneen laulutyyliinsä paljon vaikutteita Little Richardilta.
CCR oli aina enemmän singlebändi kuin albumikokonaisuuksien tekijä. Varsinaisia täytekappaleita ei kuitenkaan ole, vaikkakin blues-numerot "Graveyard Train" ja "Keep On Chooglin'" ovat liian pitkiä. Pitkä soittoaika menee lähinnä Johnin kitaroinnin ja huuliharpun soiton esittelyyn.
Bayou Countrylla CCR:n soundi on hioutunut. Bändi yhdistää taitavasti eri tyylilajeja, biiseissä voi kuulla Sunia, Staxia, Countrya, Rockabillya ja Bluesia. Syvään etelään, Mississippin jokilaivoille ja Louisianan soille liittyvät sanoitukset kuulostavat aidoilta, ja se oli yksi syy mm. "Proud Maryn" suosioon. Todellisuudessa John oli saanut vaikutteensa TV:stä ja kirjoista. Etelässä hän ei ollut käynyt.
Jos CCR:n albumeihin haluaa tutustua, tämä on mainio vaihtoehto. Hittien lisäksi tarjolla on juurevampaa materiaalia. Testaa: Born On The Bayou


GREEN RIVER, 1969

Doug Clifford: Drums. Stu Cook: Bass. John Fogerty: Lead Guitar & Vocals. Tom Fogerty: Rhythm Guitar.

1.GREEN RIVER (2:31) 2.COMMOTION (2:37) 3.TOMBSTONE SHADOW (3:36) 4.WROTE A SONG FOR EVERYONE (4:55) 5.BAD MOON RISING (2:17) 6.LODI (3:08) 7.CROSS-TIE WALKER (3:17) 8.SINISTER PURPOSE (Amer. Folk Song 3:19) 9.THE NIGHT TIME IS THE RIGHT TIME (Cadena-Herman 3:07)
All Compositions by John C. Fogerty, except as indicated.

Vuonna 1969 John Fogerty oli hurjassa luomisvireessä. Huhtikuussa -69 julkaistiin single "Bad Moon Rising", josta tuli seuraava iso hitti ja kansallista omaisuutta. Single meni listan kärkeen mm. Brittein saarilla. Itse en tämmöisestä 50-lukuisesta humpasta kuitenkaan hirveästi välitä. Ennen elokuussa julkaistua albumia singlenä julkaistiin vielä "Lodi", "Green River" ja "Commotion". "Lodi"n tarttuvaa laskevaa sointukuviota Fogerty käytti vielä montaa kertaa uudelleen. "Green River" nousi toiseksi isoksi hitiksi, ja täysin ansiosta se nimesi tulevan albumin. Jälleen kunnon vingutusta Johnilta ja muutenkin tiukkaa soittoa. "Commotion" taas on CCR:n nopeatempoisimpia ralleja.
Albumin muutkin raidat ovat tiukkaa tavaraa, "Tombstone Shadow" on kunnon kitaranvingutusta sisältävä perinteinen blues. "Wrote A Song For Everyone" taas countryyn kallellaan oleva pop-balladi. "Cross-Tie Walker" on selvempää country-osastoa, tosin tämä on ehkä levyn heikoin raita, Johnny Cash teki nämä jutut paljon paremmin. Erittäin tiukan riffin omaava cover "Sinister Purpose" taas on koko levyn kärkiraitoja.
Aikajänne edelliseen levyyn on reilu puoli vuotta, joten perusasiat ovat pysyneet täysin samoina. Tiukasti soitettua amerikkalaisista musiikkiperinteistä kumpuavaa rockia, jota John Fogerty dominoi kitarallaan ja äänellään. Näin jälkikäteen tämä kuulostaa vain ja ainoastaan CCR:ilta. Jotain on kuitenkin muuttunut. Green River on tiiviimpi ja synkempi kuin edeltäjänsä. Biiseistä on karsittu löysät pois, ja koko albumi soi alle puoli tuntia. Sanoituksissa kuljetaan synkempien asioiden parissa, vaikka sävellykset ovatkin pirteitä.
Samaan aikaan kun populaarimusiikissa kuljettiin kohti progea, heavyä, funkia ja soulia, CCR luotti kymmenen vuotta vanhoihin fraaseihin ja kuvioihin. Bändi kuulosti varmasti joidenkin korviin tuona edistyksellisenä aikana todella vanhanaikaiselta. Kansan syvät rivit kuitenkin diggasivat, elokuussa julkaistusta Green Riveristä tuli CCR:n ensimmäinen Billboard-listan piikkipaikalle kivunnut albumi. Ykkösenä se olisi voinut olla pitkäänkin, ellei Beatles olisi sattunut julkaisemaan syksyllä Abbey Roadia. Testaa: Green River


WILLY AND THE POOR BOYS, 1969

Doug Clifford: Drums. Stu Cook: Bass. John Fogerty: Lead Guitar & Vocals. Tom Fogerty: Rhythm Guitar.

1.DOWN ON THE CORNER (2:43) 2.IT CAME OUT OF THE SKY (2:54) 3.COTTON FIELDS (Huddie Ledbetter 2:54) 4.POORBOY SHUFFLE (2:27) 5.FEELIN' BLUE (5:03) 6.FORTUNATE SON (2:19) 7.DON'T LOOK NOW (2:09) 8.THE MIDNIGHT SPECIAL (American Folk Song, arr. J.C.Fogerty 4:11) 9.SIDE O' THE ROAD (3:23) 10.EFFIGY (6:31) All compositions by J.C. Fogerty except as indicated

Vuonna 1969 mikään toinen bändi ei voinut kilpailla CCR:n kanssa tuotteliaisuudessa ja menestyksessä. Sinkku- ja albumihittien putki sai marraskuussa jatkoa. Se oli jo kolmas albumi vuoden sisään, ja edellisen julkaisustakin oli vain kolmisen kuukautta! Kun edellisetkin julkaisut myivät vielä täyttä häkää, onneksi levy-yhtiö ei jarrutellut yhtyettä, kuten tänä päivänä tapahtuisi.
Levy avaa seuraavalla sinkkuhitillä, popahtavalla "Down On The Cornerilla". Suomessa myös Kirka sai käännöksestä itselleen hitin. Kokonaisuutena Willy And The Poor Boys on iloisempi kuin Green River. Vielä enemmän levyllä on hillbilly-meininkiä. Junttien ja UFOn kohtaamisesta kertova "It Came Out Of The Sky", "Cotton Fields", perinnesoittimin soitettu instrumentaali "Poor Boy Shuffle", "Don't Look Now" ja erinomaisesti sovitettu folk-numero "The Midnight Special" sekoittavat kaikki redneck-meininkiä, mutta toisaalta myös mustien perinteitä. Musiikillisesti materiaali yhdistyy hyvin vahvasti etelävaltioihin ja maaseutuun. Kansaa CCR kuitenkin miellytti, Willy And The Poor Boys myi platinaa.
Levyltä löytyikin yhden työväen sukupolven hymniksi nouseva, Vietnamin vastainen rokkiklassikko, "Fortunate Son". Vaikka kappaletta on soitettu eri medioissa kyllästymiseen asti, niin hitto kyllä tuo nopeatempoinen ja täynnä rähinää oleva biisi vaan lähtee edelleen. Albumilla se erottuu muusta materiaalista täysin. Loppuvuonna julkaistu sinkku ei menestynyt yhtä hyvin kuin albumin nimiraita, mutta iso klassikko siitä lopulta tuli. "Fortunate Son" ottaa kantaa hyvin suoraan ja poliittisesti, joten konservatiiveilla se on aivan varmasti nostanut karvat pystyyn.
Levy päätetään mahtipontisella levynlopetuskappaleella, jossa hieno kitaraintro johtaa suurieleiseen sointukulkuun. Asiaankuuluvasti kiertoa jatketaan ja suurennetaan Johnin vinguttaessa kitaraansa.
Testaa: Effigy


COSMO'S FACTORY, 1970

1.RAMBLE TAMBLE (7:09) 2.BEFORE YOU ACCUSE ME (McDaniels 3:24) 3.TRAVELIN' BAND (2:07) 4.OOBY DOOBY (Moore-Penner 2:05) 5.LOOKIN' OUT MY BACK DOOR (2:31) 6.RUN THROUGH THE JUNGLE (3:09) 7.UP AROUND THE BEND (2:40) 8.MY BABY LEFT ME (Arthur Crudub 2:17) 9.WHO'LL STOP THE RAIN (2:28) 10.I HEARD IT THROUGH THE GRAPEVINE (Whitfield-Strong 11:05) 11.LONG AS I CAN SEE THE LIGHT (3:33) All compositions by J.C. Fogerty except as indicated

Tammikuussa 1970 CCR julkaisi seuraavan jättihittisinkun: "Travelin Band"/Who'll Stop The Rain". Reipastempoinen A-puoli kumartaa jonnekin Little Richardin suuntaan, ja mukana on nyt CCR:lle uusia instrumentteja, torvia. B-puoli taas on takuuvarmasti kaupallinen Fogerty-pop. Huhtikuussa oli seuraavan hittisinkun vuoro: "Up Around The Bend"/"Run Through The Jungle". Henkilökohtaisesti tämä saattaa olla jopa CCR:n paras levy. A-puoli on bändin uran parhaimpia rock-osumia, ja B-puolella on piinaavan hyvä, huuliharpulla höystetty raita. Heinäkuussa oli vuorossa rauhallisempi sinkku "Lookin' Out My Back Door"/"Long As I Can See The Light". A-puoli on countryyn kallellaan, ja B-puoli taas hidas soulahtava, puhaltimilla ja Wurlitzerilla(?) höystetty raita. Ilmaisun laajentaminen ei levymyyntiä haitannut.
Uutta albumia varten oli jo todella tiukkaa matskua kasassa. Loput täytettiin Bo Diddleyn, Roy Orbisonin, Elviksen ja Marvin Gayen covereilla ja sekavalla "Ramble Tramble" avausraidalla. Albumin nimi tulee bändin treenitilasta, jossa John Fogerty pakotti bändin harjoittelemaan viitenä päivänä viikossa. Heinäkuussa julkaistua albumia vaivaa ensimmäisten levyjen ongelma. Poukkoilua tyylistä toiseen on liikaa, eikä pitkäkestoista jamittelua jaksa levyltä oikein kuunnella. Lisäksi itse en syty 50-/60-luvun taitteen rock and rollista. Silti albumin ytimenä toimivat kolme singleä ovat rautaa. Ainakin omassa cd-painoksessani soundit ovat ponnettomat ja purkkimaiset, vaikkei CCR-levyissä laitettukaan tuotannolle paljon painoa. Albumi nousi listaykköseksi ympäri maailmaa, en ihmettele vaikka tämä olisi jopa bändin myydyin levy. Billboardin ykköspaikalta sen tiputti Santanan Abraxas, jestas mitä levyjä silloin on julkaistu peräjälkeen!
Testaa: Run Through The Jungle