GENESIS

TRESPASS, 1970

Peter Gabriel: Lead voice, Flute, Accordion, Tambourine and Bass Drum. Anthony Phillips: Acoustic 12-string, Lead Electric, Dulcimer, Voices. Anthony Banks: Organ, Piano, Mellotron, Guitar, Voices. Michael Rutherford: Acoustic 12-string, Electric Bass, Nylon, Cello, Voices. John Mayhew: Drums, Percussion, Voices.

1.LOOKING FOR SOMEONE (7:08) 2.WHITE MOUNTAIN (6:43) 3.VISIONS OF ANGELS (6:53) 4.STAGNATION (8:49) 5.DUSK (4:14) 6.THE KNIFE (8:56). All titles composed and arranged by Genesis.

Ensimmäinen Genesis-levy "From Genesis To Revelation" julkaistiin 1969, ja kyseessä on aika demomainen tosifanien levy, olivathan Gabriel ja kumppanit tuolloin vielä lukiossa. Kun kaikki Genesis-levyt masteroitiin uudelleen 90-luvulla, debyytti jätettiin kaikessa hiljaisuudessa pois katalogista. Itsekin kyseistä levyä kuulleena pidän "Trespassia" ensimmäisenä kunnon Genesis-levynä.
Musiikinlajina on proge. Genesis lähestyi musiikkia kuitenkin eri tavalla kuin esim. teknisemmät Yes ja King Crimson. Genesiksessä kukaan soittajista ei ollut varsinainen virtuoosi soittimensa varressa. Ja monestihan taitavimmat soittajat sortuvat näppäryyteensä ja keskinkertaisemmat soittajat keskittyvät hyviin biiseihin. Näin oli Genesiksenkin kohdalla vielä Trespassin aikaan. Sävellykset ovat hienoja ja varsinkin dynamiikan vaihtelut, jotka olivat mielestäni tuolloin Genesiksen tavaramerkki, ovat todella hienoja. Hiljaisten ja äänekkäiden osien erot ovat isoja, ja vaihtelut näiden välillä ovat tehokkaita. Levyä leimaavat myös 12-kieliset akustiset, jotka helisevät hienosti. Kuten progeen kuuluu, on biiseissä useita osia ja pitkiä instrumentaaliosuuksia, jotka monesti ovat yksinkertaisia mutta hyvämelodisia.
"Looking For Someone" on hieno aloitus, biisistä löytyy hyviä melodioita enemmän kuin monilta kokonaisilta levyiltä. Myös 12-kielisten säestämä "White Mountain" on todella hieno sävellys. "Visions Of Angels" jatkaa samaa melodista linjaa, mutta on kuitenkin se A-puolen vika biisi. Levyn hienoin kappale on "Stagnation", joka saa minulla aina kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin (tätäkin kirjoittaessa...). Biisi alkaa rauhallisesti, mutta paisuu loppua kohden isoksi Gabrielin huutaessa "I said I want to sit down!!". Lisäksi herra Eiselbergin (viisaasta??) ratkaisusta ja sen jälkeisestä yksinäisyydestä kertova teksti on hieno! "Dusk" kuulostaa aluksi levyn täytekappaleelta, mutta Gabrielin huilusoolo pelastaa kappaleen. Yleisössä eniten huomiota herätti kuitenkin aggressiivinen "The Knife". Se eroaakin muuten aika rauhallisesta levystä melko lailla. Myös sanoitukset ovat kovaa tavaraa, Gabrielin laulaessa ilkeästi "...Some of you are going to die...All must die with their children... Hang them, hang them, let the blood flow...".
Levyn soundeja ei voi sanoa kovin hyviksi. Lukuisat hiljaiset kohdat tarvitsisivat enemmän erottelevuutta ja menokohdissa varsinkin särökitarasoundille ei voi muuta kuin nauraa. Erityisesti "The Knife" on tietynlaisesta rankkuudestaan huolimatta aika huvittava biisi koppotikop-komppinsa ja pierubasson ja -kitaransa ansiosta. Sanoitukset ovat osin aika naiiveja, mutta muuta tuskin voi 20-vuoden ikäisiltä odottaakaan. Aihepiiri on fantasiapainoitteista, mutta jo nyt voi huomata Gabrielin tietyllä tavalla kieroutuneen kirjoitustavan.
Välillä epätarkasta soitosta ja huonoista soundeista kärsivä levy jättää kotikutoisen fiiliksen, positiivisessa mielessä. Ja tärkein asia, itse kappaleet, ovat hyviä! Testaa: Stagnation


NURSERY CRYME, 1971

Tony Banks: Organ, Mellotron, Piano, Electric Piano, 12 string guitar, Voices. Michael Rutherford: Bass, Bass Pedals, 12 string guitar, Voices. Peter Gabriel: Lead Voice, Flute, Bass Drum, Tambourine. Steve Hackett: Electric guitar, 12 string guitar. Phil Collins: Drums, Voices, Percussion.

1.THE MUSICAL BOX (10:27) 2.FOR ABSENT FRIENDS (1:48) 3.THE RETURN OF GIANT HOGWEED (8:12) 4.SEVEN STONES (5:09) 5.HAROLD THE BARREL (3:01) 6.HARLEQUIN (2:55) 7.THE FOUNTAIN OF SALMACIS (7:56). All titles composed, arranged and performed by Genesis.

Nursery Crymellä Genesiksellä oli uusi rumpali ja kitaristi. Phil Collins siirtyi rumpujen taakse itse asiassa jo ennen kuin Trespass oli kaupoissa. Uusien soittajien myötä bändin taitotaso oli kasvanut ja se antoikin mahdollisuuden yhä monimutkaisempiin sovituksiin. Levyn avaava "The Musical Box" oli ollut keikkaohjelmistossa jo jonkin aikaa, ja myös pysyi siellä. Levyn nimi ja kansi (hoitsu pelaa irtonaisilla päillä krokettia) viittavaat tähän, pitäisikö sanoa, teokseen. "The Musical Box" on ehtaa progea, jota leimaavat jo edelliseltä levyltä tutut jyrkät voimakkuuden vaihtelut. Välillä 12-kieliset helisevät ja välillä painetaan täysillä. Kappaletta pidetään yhtenä "klassisista" Genesis-biiseistä. Levyn seuraava iso järkäle on aggresiivinen "The Return Of Giant Hogweed", jonka introssa Banks ja Hackett tiluttavat unisonossa hienosti. Biisin pääriffi ja melodisempi väliosa toimivat! Väliosa on rakennettu nerokkaasti. Basso jumputtaa samaa G-nuottia melkein koko ajan, ja muut soittimet rakentavat melodian sen päälle. Levyn kolmas progejärkäle on "The Fountain Of Salmacis", joka ei yllä kahden edellä esitellyn tasolle. Biisin intro on kyllä soundillisesti kunnioitettava; kosketinmatto tuntuu hyökkäävän kasvoille, vaikka kuinka hiljaisella kuuntelisi. Myös Collinsin rumputyöskentely on hienoa, vaikkakin on iso kiusaus sanoa miestä vain Brufordin apinoijaksi. Mutta niitä juttuja ei kuka tahansa pysty kopioimaan. Biisin parasta antia ovat instrumentaali/soolo-osat.
"For Absent Friends" ja "Harlequin" ovat melodisia pikkuballadeja. Levyn linjasta eroaa Beatlesmäinen pop-biisi "Harold The Barrel", joka kuitenkin toimii hyvin. Gabrielin teksti, joka tietenkin päättyy draamattisesti, vielä lisää biisin tehoa. Itse pidän Gabrielin tekstejä kiinnostavimpina, mitä musiikista ylipäätänsä löytyy. Miehellä on kieroutuneen musta huumorintaju, joka osuu melko yksiin omani kanssa. Tummanpuhuvuus yhdistettynä fiktiivisiin, usein fantasia-aiheisiin teksteihin on toimiva yhdistelmä. "The Musical Boxissa" mm. 9-vuotias Cynthia irrottaa krokettimailalla pikkuveljensä pään. "Harold The Barrel" miettii väkijoukon yläpuolella, hypätäkö vai eikö hypätä. "Giant Hogweed" on itseasiassa väritetty tositarina siitä, kuinka venäjältä tuodut myrkylliset jättiläisukonputket valtasivat Britannian. Tekstejä tehostivat livenä vielä Gabrielin oudot ja moninaiset esiintymisasut ja pienet välitarinat.
Soundillisesti ollaan aika lähellä edellistä Trespass-levyä. Eli varsinaisesti soundeja ei voi hirveästi kehua, mutta toisaalta niitä voi sanoa omaperäisiksi hyvässäkin mielessä. Kitara on ihmeellistä pörinää, ja vaikka Hackett on selvästi tekninen soittaja, hänen soittotarkkuus (vire ja timing) on välillä hakusessa. Bändin taitotaso on kuitenkin kasvanut. Ei tämän levyn biisejä tuosta vain lähdetä soittamaan. Bassokuviot ovat monimutkaisia, mutta valitettavasti bassosoundi ei tee oikeutta soitolle. Banksin soitto on välillä haparoivaa, kuten edelliselläkin levyllä. Gabriel on tulkitsijana aivan omaa luokkaansa. Hän muuntelee ääntään tehokkaasti joko kertojan tai tunnelman mukaan.
Monet pitävät Nursery Crymeä Genesiksen parhaana levynä. Levyllä on kuitenkin huippuhetkien lisäksi myös keskinkertaisempaa materiaalia, ja levy on aina arvosteltava kokonaisuutena. Genesikselle tuo aika oli kuitenkin todella luovaa. Sekä tekstejä että musiikkia voi sanoa todella mielikuvituksellisiksi. Bändi ei ollut vielä saavuttanut suurta menestystä, mutta Nursery Crymen jälkeen Genesis oli yhä useampien progen ystävien (tuolloin kyseinen musiikinlaji oli paljon suositumpaa kuin nyt) huulilla. Testaa: The Return Of The Giant Hogweed


FOXTROT, 1972

Tony Banks: Organ, Mellotron, Piano, Electric Piano, 12 string guitar, Voices. Steve Hackett: Electric guitar, 12 String and 6 String Solos. Phil Collins: Drums, Voices, Assorted Percussion. Peter Gabriel:Lead Voice, Flute, Bass Drum, Tambourine, Oboe. Michael Rutherford: Bass, Bass Pedals, 12 string guitar, Voices, Cello.

1.WATCHER OF THE SKIES (7:23) 2.TIME TABLE (4:46) 3.GET 'EM OUT BY FRIDAY (8:38) 4.CAN-UTILITY AND THE COASTLINERS (5:46) 5.HORIZONS (1:40) 6.SUPPER'S READY (22:58). All titles composed, arranged and performed by Genesis.

Foxtrot oli Genesiksen huippuhetkiä sekä kaupallisesti että sisällöllisesti. Sekä musiikki että sanoitukset ovat todella hyvää tavaraa. Musiikillisesti ollaan tietenkin menty edellisestä levystä monimutkaisempaan suuntaan. Levyn avaava "Watcher of the Skies" muodostuikin progestandardiksi. Alun pitkä mellotron-intro, useat tahtilajin vaihdokset ja osat, sekä instrumentaaliosuudet toimivat innoittajina monille aikalaisille sekä myöhemmille progebändeille. Samaa linjaa jatkavat "Get 'Em Out by Friday" ja "Can-Utility and the Coastliners". Erityisenä ansiona on pidettävä sitä, että rakenteilla ja soittotaidoilla kikkailu ei ole itsetarkoituksellista ja biiseistä löytyy yllinkyllin koukkuja ja hyviä melodioita. Levyn päättävä yli 20-minuuttinen ja 7-osainen "Supper's Ready" on varmasti levyn tunnetuin "teos". "Supper's Ready" koostuu monesta musiikillisesti kovin erilaisesta osasta (mm. vaikeita tahtilajeja-maccamaista beatlesia-maalailua), jotka on löyhästi liitetty yhteen muutamalla hienolla teemalla.
Vaikka musiikillisesti on oltu kekseliäitä, niin levyn hienoin anti taitaa silti olla Gabrielin monimutkaiset ja nokkelat sanoitukset. Miehen mielikuvitusta ja ulosantia täytyy ihmetellä. Lisäksi konserteissa Gabriel kertoi biisien aluissa pitkiä johdantoa milloin mihinkin asuun (esim. kaaliksi) pukeutuneena. "Supper's Readyn" teksti ei ole kovin helposti aukeava, mutta pohjimmiltaan kyse on hyvän ja pahan taistelusta. Alussa kaksi rakastavaista "hukkuu toistensa silmiin" ja tämän jälkeen nämä löytävät itsensä milloin mistäkin muodosta (mm. siemeninä). Tarinan loppupuolella rakastavaiset huomaavat olevansa keskellä Johanneksen ilmestystä.. Hieman maanläheisempää tekstiä on kappaleessa "Get 'Em Out by Friday", joka käsittelee vuokralaisten ja julman vuokranantajan suhdetta. Tosin sci-fiä on tähänkin lisätty, kun saadaan aikaan laki ihmisten geneettisestä muuntelusta pienempikokoisiksi. Tällöin rakennuksiin saadaan mahtumaan kaksi kertaa enemmän vuokralaisia..
Soundit ovat samaa linjaa kuin aikaisemmilla levyillä, vaikka toki eteenpäin on menty. Hacketin särökitara on edelleen välillä kummallista pörinää. Akustiset osuudet (esim. "Supper's Ready") ovat kuitenkin hienoja. Hackett myös yllättää välillä positiivisesti. Ensin tulee todella haparoivan ja omintakeisen kuuloista sooloilua ja yhtäkkiä tilutetaankin Banksin kanssa tapping-henkisesti. Collins osoittaa viimeistään tällä levyllä että olisi vaan kannattanut pysyä rumpujen takana. Mies on todellinen progerumpali, joka ei tyydy pelkkään rytmitykseen.
Edelleenkin musiikista kuuluu välillä jonkinlainen kotikutoisuus. Soundeja eikä soittoa (esim. timing) ei ole aina viilattu viimeisen päälle, mutta tämä jättää vain positiivisen lämpimän vaikutelman. Levyllä on todellisia kylmiä väreitä tuottavia hetkiä (varsinkin Gabrielin huiluosuudet "Supper's Readyssä"), mutta kokonaisuutena levy tuntuu joiltain osin rikkonaiselta. Sekä biisien kesken, että niiden sisällä on isojakin tason vaihteluita. Selvästi bändi on elänyt tuolloin huiman luovaa kautta ja kaikki on haluttu nauhalle. Foxtrot on kuitenkin progen kulta-ajan tärkeimpiä levyjä. Testaa: Supper's Ready


SELLING ENGLAND BY THE POUND, 1973

Phil Collins. Michael Rutherford. Stephen Hackett. Tony Banks. Peter Gabriel.

1.DANCING WITH THE MOONLIT KNIGHT (8:03) 2.I KNOW WHAT I LIKE (IN YOUR WARDROBE) (4:09) 3.FIRTH OF FIFTH (9:37) 4.MORE FOOL ME (VOCALS PHIL) (3:12) 5.THE BATTLE OF EPPING FOREST (11:44) 6.AFTER THE ORDEAL (4:15) 7.THE CINEMA SHOW (11:09) 8.AISLE OF PLENTY (1:32) All titles composed and arranged by Genesis.

Jo ensimmäisistä tahdeista on selvää, että aiempi tietynlainen amatöörimäisyys on hävinnyt ja jälki on ammattimaisempaa. Varsinkin sovitukset ja soundit ovat parantuneet selkeästi edellisistä levyistä. Soundimaailma on selvästi kirkkaampi. Levyn avaava "Dancing With The Moonlit Knight" on ehtaa Genesisprogea. Moniosainen biisi, jossa on herkullisia instrumentaaliosia. Biisin teema on todella hieno, ja koko levy lopetetaan samaan teemaan. Pelle Miljoonan "Moottoritie on Kuuma" on pöllitty myös tästä biisistä. Vaikutteen on Pelle itsekin myöntänyt.
"I Know What I Like" on bändin ainoa Gabrielin aikainen hitti. Biisi onkin radioystävällinen kertosäkeineen. Mutta hyvän sovituksen ja hauskojen sanojen takia (innoittajana kannen piirros, pääosassa tällä kertaa ruohonleikkuri..) toimii myös vanhojen fanien korvissa. "Firth of Fifth" on bändin parhaimpia biisejä, ja myös yksi kaikkien aikojen parhaista progepaloista. Pitkän pianointron jälkeen päästään vauhtiin. Kolmen ja puolen minuutin kohdalla Gabriel aloittaa huilulla melodian joka nostaa karvat pystyyn. Erityisesti Tony Banks soittaa hienoja osuuksia.
Kolmen ensimmäisen biisin jälkeen on valmis nostamaan levyn klassikoksi. Palautus maan päälle tapahtuu Collinsin laulaman kammottavan "More Fool Me":n muodossa. Levyn loppupuoli ei olekaan niin hienoa tavaraa kuin alkupuoli. "The Battle Of Epping Forest" ja "The Cinema Show" sisältävät hyviä jaksoja, mutta ovat kokonaisuutena hieman ylipitkiä.
Jonkinlaisena teemana levyllä on kritiikki englantilaista yhteiskuntaa vastaan. "Dancing With The Moonlit Knight" sisältää paljon tämän suuntaisia viittauksia, jotka eivät kuitenkaan suomalaiselle täysin aukea. "The Battle Of Epping Forest" on hyvinkin maanläheinen (toisin kuin nimestä voisi päätellä). Aiheena on East-Endin jengisodat. Soitto (kuten melkein kaikki muukin) on levyllä todella parantunut edellisiin levyihin nähden. Hackett tosin edelleen poukkoilee ihmeellisesti. Välillä tulee tosi hienoa soittoa ja välillä ihmeellisesti hapuilevaa. Sama vaivaa Banksia. Esim. "The Cinema Show":ssa tuntuu loppuvan ideat kesken pitkän soitto-osuuden jatkuessa..
SEBTP on mielestäni Genesiksen paras levy. Alkupää on klassikkokamaa. Yksi huono biisi ja loppulevyn tasonvaihtelut kuitenkin laskevat arvosanaa. Ilmestyttyään levy keräsi kiitosta sekä kriitikoilta että ostavalta yleisöltä. Brittialbumilistalta lohkesi sija 3, ja Genesis alkoi myydä joten kuten USAssakin. Testaa: Firth Of Fifth


THE LAMB LIES DOWN ON BROADWAY, 1974

Michael: Bass and 12 String Guitar. Phil: Percussion, Vibing and Voicing. Steve: Guitars. Tony: Keyboards. Peter: Voices and Flute.

ONE:1.THE LAMB LIES DOWN ON BROADWAY (4:52) 2.FLY ON A WINDSHIELD (4:22) 3.BROADWAY MELODY OF 1974 (0:33) 4.CUCKOO COCOON (2:11) 5.IN THE CAGE (2:47) 6.THE GRAND PARADE OF LIFELESS PACKAGING (2:47) 7.BACK IN N.Y.C. (5:43) 8.HAIRLESS HEART (2:13) 9.COUNTING OUT TIME (3:40) 10.CARPET CRAWLERS (5:17) 11.THE CHAMBER OF 32 DOORS (5:40)
TWO: 1.LILYWHITE LILITH (2:44) 2.THE WAITING ROOM (5:24) 3.ANYWAY (3:07) 4.HERE COMES THE SUPERNATURAL ANAESTHETIST (2:58) 5.THE LAMIA (6:56) 6.SILENT SORROW IN EMPTY BOATS (3:06) 7.THE COLONY OF SLIPPERMAN (THE ARRIVAL / A VISIT TO THE DOKTOR / RAVEN) (8:16) 8.RAVINE (2:04) 9.THE LIGHT DIES DOWN ON BROADWAY (3:32) 10.RIDING THE SCREE (3:55) 11.IN THE RAPIDS (2:28) 12.it. (4:15)

Jokaisella vakavasti otettavalla progebändillä on oltava teemalevy. Ja mielellään tuplasellainen. Genesis, joka oli -73 progekentän ykkösnimiä, ei ollut poikkeus. Valitettavasti prosessi hajotti bändin, johon palaan kohta. Musiikillisesti levy on Genesikselle tyypilliseen tapaan poukkoilevaa. Skaala ulottuu Maccamaisesta Beatlesistä (Counting Out Time) Crimsonmaisiin kolinoihin (The Waiting Room). Kuten aikaisemmillakin levyillä, mukaan mahtuu myös hengästyttävän hienoja melodioita (esim. Hairless Heart ja Lamia). Aivan samanlaisia musiikillisia huippuhetkiä, toisin kuin edellisellä levyllä, ei ole. Toisaalta suoranaista roskaakaan ei levyllä ole, ellei outoja väliosia irroteta kontekstistaan. Mutta ainakin levyn lopun hauskaksi tarkoitetut Rolling Stones-väännökset jättävät pahan maun. Levyn juttu on kuitenkin tarina.
Aikaisemminkin on tullut hehkutettua Gabrielin hämärää mielikuvitusta, mutta tällä levyllä tarinankerronta tuossa mielessä saavuttaa huippunsa. Päähenkilö on Puerto Ricolainen graffititaitelija Rael, joka joutuu New Yorkin alla olevaan fantasiamaailmaan. Siellä Rael törmää mm. veljeensä Johniin, joka tarinan lopussa kuitenkin osoittautuu Raeliksi itsekseen. Matkalla törmätään myös lihansyöjämatelijanaisiin ja lopulta Rael joudutaan kastroimaan ja korppi varastaa elimen sisältävän putkilon. Edellinen on vain lyhyt kuvaus tarinasta, joka kiehtoo outoudellaan. Levyn mukana tulee kertomus proosana, mikä onkin hyvä koska pelkkien laulun sanojen perusteella tarinassa ei olisi päätä eikä häntää. On vaikea sanoa, onko tarina pelkkää fantasiaa vai onko teksti täynnä piilomerkityksiä. Veikkaisin kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Joka tapauksessa elokuvaakin tästä on ehdotettu tehtäväksi.
Soundimaailma on kovempi kuin aiemmilla levyillä. Akustista kitaraa ei juurikaan kuulla, mutta kaikenlaisia outoja ääniä (lähinnä syntikoista) kylläkin. Monet pitävät levyä progen ja teemalevyjen kulmakivenä, ja totta on että kyllä tästä on vaikutteita otettu suuntaan jos toiseenkin. TLLDOB on ehjempi kuin monet muut tuplat ja teemalevyt, mutta tälläkään kertaa muusikin taso ei olisi riittänyt ihan näin pitkään levyyn. Eri asia on, jos levyyn keskittyy ja seuraa kuin musikaalia. Mutta tällöinkin puolitoista tuntia on pitkä aika. Levy myikin paljon vähemmän kuin hyvin menestynyt SEBTP.
Levyä tehtäessä muu bändi tuotti ahkerasti musiikkia ja Gabriel yritti pysyä perässä sanoitusten kanssa. Gabrielin vaimolla oli kuitenkin vaikea raskaus ja lisäksi muitakin ristiriitoja Gabrielin ja bändin välillä oli. Paineet riittivät Gabrielille ja kiertueen jälkeen 1975 hän ilmoitti jättävänsä bändin. Omasta näkökulmastani Genesis hajosi tuolloin. Entinen taustahahmo, rumpali, keulakuvanaan samanniminen bändi kuitenkin jatkoi. 80-luvun puoliväliin mennessä tuolloin enää kolmihenkinen bändi, oli tahrannut alkuperäisen Genesiksen muiston. Testaa: The Chamber of 32 Doors, The Lamia