SÄLÄ

KIRJALLISUUS

Kirja-arvostelujen tekemisen ongelmana on se, että arvostelu pitäisi tehdä heti lukemisen jälkeen, eikä useimpia kirjoja viitsi lukea moneen kertaan. Toisin on levyissä, jotka jopa paranevat kuuntelukertojen myötä. Itse en myöskään omista paljon kirjoja, kiitos hienon suomalaisen kirjastolaitoksen. Tyydynpä tässä siis kirjoittamaan muutaman sanan kirjailijoista ja kirjoista, jotka ovat mielestäni olleet erityisen vaikuttavia.

Mika Waltari: Waltarin historialliset romaanit ovat vaikuttavia kirjoja useassakin mielessä. Kirjoissa yhdistyvät historialliset faktat ja henkilöt, seikkailut, mainio dialogi, mutta myös pohdiskelevuus. Waltari todella osaa ilmaista asiat kirjallisesti niin, että tuntee olevansa keskellä tapahtumia tai kertojan mielessä, kirjojen tarinat ovat hämmästyttävän aidon tuntuisia, ja henkilöiden kohtaloita jää miettimään jälkeenpäin. Kirjoissa näkyvät myös Waltarin teologian ja filosofian opiskelut. Sinuhe, Mikael Karvajalka, Johannes Angelos, Lars Turms ja Markus Mezentius ovat kaikki jollain tavalla kyynisiä ja tavallaan naiivejakin hahmoja, jotka pohtivat teologisia kysymyksiä ja koko ihmisen olemassaolon tarkoitusta. He ovat jääräpäisiä idealisteja, jotka eivät aina suostu näkemään omaa parastaan. Järjen äänenä yrittää olla jokin näennäisesti hölmö sivuhahmo, Sinuhelle Kaptah ja Mikaelille Antti. Yhdistävänä teemana on myös ihmisen halu ajaa omaa etuaan, monesti keinoja kaihtamatta. Waltarin ihmiskuva on surullinen, mutta pohjimmiltaan melko totuudenmukainen. Vaikka päähenkilöt eivät ajakaan omaa etuaan, poiketen kaikista muista kirjojen hahmoista, hekin joutuvat tunnustamaan paikoin inhimilliset piirteensä. Täten Waltarin hahmoissa säilyy uskottavuus, vaikka lukijakin välillä ärsyyntyy hahmojen typerästä jääräpäisyydestä. Kaikissa kirjoissa myös soditaan paljon, ja Waltari uhraa paljon aikaa sotatekniikan kuvaukseen, mutta myös sodan kauhuihin. Toinen maailmansota on selvästi jättänyt jälkensä kirjailijaan, sanoma on selvästi sodanvastainen.
- Sinuhe egyptiläinen on Waltarin tunnetuin teos ja tästä on paras aloittaa. Sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja sen lähialueille. Sinuhe nousee köyhyydestä lääkäriksi, ja lopulta faaraon suojatiksi.
- Mikael Karvajalka sijoittuu pääosin Keski-Eurooppaan 1500-luvun uskonpuhdistuksen ja saksalaisen talonpoikaissodan keskelle. Turkulainen Mikael kiertää Eurooppaa Antin kanssa. Kirjassa käsitellään tarkasti historiallisia tapahtumia ja sen aikaista teologiaa, joka saattaa karsia osan lukijoista. Luku jossa kirkon pyöveli kuulustelee noituudesta epäiltyä Mikaelin vaimoa Barbaraa, on luultavasti väkevin pätkä, jota olen lukenut.
- Mikael Hakim on suoraa jatkoa edelliselle. Itse asiassa Karvajalka oli Waltarin mukaan vasta tutustumista hahmoon! Mikael ja Antti ajautuvat Istanbuliin Ottomaanien valtakunnan suuruuden päivinä. Mikael kohoaa orjana sulttaanin hoviin ja Wienin piirityksessäkin ollaan mukana. Mikaelin toinen vaimo Giulia osoittautuu harvinaisen pirulliseksi naiseksi. Hakim on yhtenäisempi kuin Karvajalka, mutta Karvajalka on luettava ensin.
- Johannes Angelos sijoittuu samaan kaupunkiin, tosin sata vuotta aiemmin Konstantinopolina tunnettuun. Ajanjakso on edellä mainittuihin romaaneihin verrattuna lyhyt, alle vuoden, mutta Johanneksen aiempia vaiheita onkin kuvattu postuumisti julkaistussa kirjassa Nuori Johannes. Historiallisena aiheena on Bysantin valtakunnan tuho, Konsantinopolin piiritys, joka aloitti Ottomaanien valtakunnan ripeän laajenemisen Eurooppaan. Tämä on jonkin verran raskaampi romaani, jossa varsinaisia tapahtumia on vähemmän. Enemmän kuvataan Johanneksen raastavaa halua kuolla kaupungin puolesta ja tuhoon tuomittua rakkautta.
- Turms, kuolematon sijoittuu etruskien ajalle, jossa valotetaan varsinkin etruskien ja Sisilian historiaa. Kirjassa on paljon samoja elementtejä kuin edellä mainituissa. Päähenkilö etsii itseään ja on varsinkin kirjan alkupuolella tutun naiivi. Naisetkin ovat taas petollisia ja laskelmoivia. Waltari on ottanut mukaan yliluonnollisia aiheita tutun realismin rinnalle, joka kuitenkin mielestäni heikentää kokonaisuutta. Tarinakaan ei ole nyt aivan niin vetävä, vaikka viimeiset luvut kietovatkin juonen langat koskettavasti yhteen.
- Valtakunnan salaisuus kertoo keväästä vuonna 30, kun roomalainen Markus Mezentius sattuu Jerusalemiin juuri, kun Jeesus roikkuu ristillä. Kirjan voisi rinnastaa evankeliumeihin, mutta se on uskonnollisuudestaan huolimatta romaani, ansiokas ja todentuntuinen pohdiskelma kristinuskon synnystä ja juutalaisuudesta. Aihepiirinsä takia kirja saattaa olla raskaampi luettava kuin aiemmat romaanit, vaikka samoja aiheita Waltari on käsitellyt aiemminkin.
- Ihmiskunnan viholliset on historiallisestikin ansiokas kuvaus Rooman valtakunnan politiikasta ja juonitteluista vuosina 46 - 79. Varsinkin keisari Nerosta Waltari tekee tarkan henkilötulkinnan. Päähenkilö Minutus Manilianus on Markus Mezentiuksen poika, ja siten myös orastava kristinusko ja sen merkkihenkilöt ovat tärkeässä roolissa. Waltarin suurromaaneista tämä jäi viimeiseksi, mutta teksti on oivaltavampaa kuin parissa edellisessä romaanissa. Henkilöhahmojen yhtymäkohdista huolimatta, päähenkilö ei nyt olekaan kovin naiivi, vaan välillä jopa häikäilemätön.

John Ronald Reuel Tolkien : Tämä on vähän nolo mainita nyt kun nuo elokuvat tulivat. Tolkienin suppea "Keski-Maan tuotanto" on kuitenkin tuottanut niin paljon elämyksiä, että tämä on mainittava. Tolkien on kirjailijana ainoa laatuaan. Hän on luonut kokonaisen kirjallisuuden lajin arkkityyppeineen, joka on sittemmin levinnyt elokuviin, roolipeleihin, tietokonepeleihin jne. Hän on luonut kokonaisen maailmanhistorian keksimälleen maailmalle. Erikoista on myös kielien keksiminen tarkkoine kielioppineen. Tolkien olikin Oxfordissa professorina, erityisalueenaan vanha englannin kieli. Tolkienille ja hänen kirjallisuudelleen on pyhitetty satoja web-sivuja, joten tässä on turha selvittää asiaa enempää. Harmillista on se, että Tolkien ei ollut kovin tuottelias, yksityiskohtiin keskittyminen ja johdonmukaisuuden säilyttäminen hänen luomassaan fantasiamaailmassa vei liikaa aikaa. Toki on mainittava, että Tolkienin tuotanto ei ole pelkästään Keski-Maahan liittyvää.
- Taru Sormusten Herrasta on Raamatun jälkeen maailman myydyin kirja. Tolkien kirjoitti sitä n. 15 vuotta, kun kustantamo toivoi jatkoa kepeälle Hobitille. Kirjasta tuli niin paksu, että kustantamo julkaisi sen kolmessa osassa. Teksti on erittäin ansiokasta, viihdyttävää mutta toisaalta syvällistä, mainiota dialogia lomittavat runot, ja viittaukset esihistoriaan (Silmarillion) on lomitettu ovelasti sekaan. Suosikkilukuni on "Konnun puhdistus", jossa Tolkien tuo selvästi esille mielipiteensä kaupungistumisesta ja teollistumisen aiheuttamista saasteista. Tätä lukevat nekin, jotka fantasiaan eivät muuten koskisi.
- Silmarillion oli kirjailijan itsensä mielestä hänen pääteoksensa, jota hän ei koskaan saanut valmiiksi loputtoman stilisoinnin takia. Christopher Tolkien editoi käsikirjoitukset kirjaksi, joka julkaistiin 1977. Ensimmäiset rivit teokseen Tolkien kirjoitti rintamalla 1. maailmansodassa, joten kesti 60 vuotta ennen kuin kirja julkaistiin. Silmarillion on Tolkienin fantasiamaailman, ja erityisesti haltioiden, esihistoria. Alussa lähdetään maailman luomisesta ja päädytään Melkorin karkottamiseen. Kirjaan on myös sisällytetty historiankertomusta toiselta ja kolmannelta ajalta. Kirja on paikoin varsin vaikealukuinen, ja lähimmät vertailukohdat voisivat olla Raamattu tai Kalevala. Muutaman lukukerran jälkeen nimet ja paikat tulevat tutuiksi. Vaikka keskeneräisyys näkyy osittain, kirja on erittäin hienoa luettavaa. Teemana on, että hyvät tarkoitukset kääntyvät pahaksi ahneuden, vallanhimon ja itsekkyyden takia. Onnellisia loppuja kirjassa ei paljon ole, ja raastavat kohtalot kuvataan todentuntuisesti.
- Húrinin lasten tarina on kerrotty tiiviisti jo Silmarillionissa. Christopher Tolkien on tehnyt paljon toimitustyötä käydessään läpi uudelleen isänsä käsikirjoitukset, joista tämä tarina on saatettu uuteen, täydellisempään muotoon. Tarina on tumma ja traaginen, päähenkilöiden elämässä kaikki menee pieleen. Ensimmäinen kovakantinen painos on hieno myös ulkoisesti, kuvituksesta vastaa Alan Lee.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
- Mustaa huumoria täynnä oleva moniulotteinen mestariteos, suosittelen ainakin YUP:n teksteistä pitäville.

Imre Kertész: Kohtalottomuus
- Unkarilaisen Nobel-palkitun tositarina keskitysleirielämästä ja ihmisluonnosta

Robert Jordan: Ajan pyörä-sarja
- Jordanin hämmästyttävän laaja fantasiasarja on edennyt (marraskuu2007) kahdenteentoista osaan. Suomennoksissa tullaan hieman jäljessä, mutta kiitos Kariston paksujen sivujen ja ison kirjasimen, viimeisin osa on jo kahdeskymmenesviides! Jordanin maailma on rikas, esim. jokaiselle kansalle ja maalle on saatu aidontuntuisia ominaispiirteitä. Henkilöitä on valtava määrä ja rinnakkaiset juonet ovat monimutkaisia. Päätarina etenee erittäin hitaasti, joten kärsimättömälle lukijalle tyyli ei taatusti sovi. Jordanin kirjallinen kerronta on välillä töksähtelevää ja tietyt konservatiivisuudesta juontuvat stereotypiat, sekä hahmojen ajoittainen jääräpäisyys, ärsyttävät välillä. Juoni on kuitenkin niin laaja, monitahoinen ja mukaansatempaava, että näitä kirjoja on tullut välillä ahmittua oikein urakalla. Ja nälkä on vain kasvanut syödessä..

Shlomo Venezia: Sonderkommando
-Hyytävä omakertomus joutumisesta Auschwitzin sonderkommando-vangiksi. Sonderkommandojen tehtävänä oli hävittää kaasulla murhatut ruumiit.

Chang & Holliday: Mao
-Mao Zedongin elämänkerta on hyytävää luettavaa. Se on seikkaperäinen tarina juonittelevasta, tunteettomasta ja sadistisesta Maosta. Kirjasta selviää myös paljon Kiinan lähihistoriaa. Tavalla tai toisella tapettujen määrä on kirjassa täysin omaa luokkaansa, n. 60 miljoonaa. Hämmentävää, mutta kirja on erittäin viihdyttävä, ehkä koska tarina on liian karmea ollakseen totta. Totta se kuitenkin on, laaja lähdemateriaali on uskottavaa ja kattavaa, tosin kirjoittajat alleviivaavat Maon pahuutta välillä liian subjektiivisesti.

Chang: Nankingin verilöyly
- Japanilaiset valtasivat 1937 silloisen kansallisen Kiinan käyttäen poikkeuksellisen suurta raakuutta. Vankeja ei otettu, vaan kiinalaisia tapettiin satojatuhansia. Useat julmasti kiduttaen, ja naiset raiskattiin järjestelmällisesti.